2019-10-06T21:14:57+03:00 Blog Integration Feed Generator https://kissanpennnut.vuodatus.net/ -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/

2012-04-12T15:49:01+03:00 2019-10-06T21:13:04+03:00 https://kissanpennnut.vuodatus.net/lue/2012/04/kissala-on-muuttanut-uuteen-osoitteeseen -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/

Tietokoneen kanssa on vähän ongelmia. Joku oli eilen hengaillut näppäimistön päällä ja nyt läppärin hiiri on jumissa. Se ei kertakaikkiaan liiku. Konekin on välissä sammutettu ja silti hiiri on täysin paikoilleen jämähtänyt. Onneksi meillä on "irtohiirikin". Sen käyttämäminen on vähän hankalaa, kun on tottunut läppärin hiireen jo monta vuotta. Ehkä vielä jotain keksitään, että saadaan hiiri taas liikkeelle.

Emokissalle on nyt sterilointiaika varattuna. Se on 18.4., olikohan viikonpäivä keskiviikko. Toivottavasti se saa steriloinnin jälkeen vähän lisää painoa. Sillä on varaa lihoakin jonkin verran. Taitaa nuo kiimat sen verran rasittaa, että paino ei nouse, vaikka kuinka paljon ruokkii. Hoikassa kunnossa on. Sentään kilon verran painavampi kuin meille tullessaan silloin lokakuun alussa.

Siskolla on tuparit huomenna. Meinasin heittäytyä hurjaksi ja juoda lasin taikka kaksi valkkaria! Kai sen tipattoman tammikuun voi jo huhtikuun alussa lopettaa? En todellakaan ole mikään alkoholin ystävä, mutta jos nyt pitkästä aikaa ottaisi pari lasillista valkkaria hyvässä seurassa :)

Kiva pääsiäiskeli ulkona. Sataa suunnilleen tiskirätin kokoisia räntähiutaleita ja tuulee... Koiratkaan ei tykkää yhtään. Mihin se kevät taas katosi?]]>

2012-04-06T13:40:01+03:00 2019-10-06T21:13:06+03:00 https://kissanpennnut.vuodatus.net/lue/2012/04/paasiaiskuulumisia-ja-tietokoneongelmia -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/

Sitten iloisempiin asioihin. Sain kasvattien kuulumisia sunnuntaina ja linkin kuviin :) Kehottivat säilyttämään linkin, lisäilevät kuvia sen taakse sitten. Hyvin ovat pärjänneet, kovasti kasvaneet. Tyttö nyt 2,3 kiloinen, poika 2,6 kiloinen. Makkarin tapetin olivat laittaneet uusiksi, mutta emäntä ei vaikuttanut kovin harmistuneelta :) Ihania kuulumisia tuli. Alustavasti kyselivät pennuille hoitopaikkaakin kesäkuun alussa viikoksi taikka kahdeksi, jos nyt saavat reissun varattua. Tottakai hoitopaikan lupasin! Olihan siitä puhetta jo silloin, kun vasta kävivät pentuja katsomassa ja mielelläni minä kasvatit otan hoitoon :) Kiva niitä on päästä näkemään ihan "livenäkin", kun en ole saanut aikaiseksi mennä uuteen kotiin vierailemaan.

Omat pennut on sitten tosiaan suurin ja pienin. Meidän poika on jo melkein 2,9 kiloinen, tyttö just 2 kiloinen. Nämä eivät ole juurikaan tuhojaan tehneet. Mutta kuten miehen kanssa aika pian todettiin, uuteen kotiin taisi lähteä ne pahimmat riiviöt. Niin paljon meillä rauhoittui illat, yöt ja aamut. Kyllä näistäkin se riiviöpuoli löytyy, mutta yöt onneksi nukkuvat hyvin. Eivätkä tosiaan ole tapetteja repineet tms. Se on tuo vanhempi kolli, mikä on ovenkarmit pistellyt aika hurjan näköisiksi... :D

Pentujen emo se tosiaan aloitti taas viime viikolla loppuviikosta kiiman. Nyt yritän saada sille varattua ajan sterilointiin ensi kuulle, mutta klinikalla on puhelin varattuna. Ei noi kiimat ole kivoja ihmisten kuunnella, eikä ne ole kivoja kissalle itselleenkään. Se on niin erilainen kuin nää meidän leikatut aikuiset kissat. En osaa sitä selittää, mutta sillä on koko ajan "haku päällä". En parempaa sanaa keksi sen tilannetta kuvaamaan. Se ei malta pysähtyä rapsutettavaksi. Se joko nukkuu tai tahtoo ulos tai tehdä kanin kanssa vauvoja. Ei se ole sille kiva. Eilen ei oikein ruokakaan illalla maistunut ja se on jo tosi outoa tolle kissalle. Uskon sen johtuvan noista kiimoista, kun niitä tulee aika tiheään tahtiin. Hyvä kun edellisestä ehtii toipua, kun seuraava jo puskee päälle. Laihtumiseen sillä ei varaa ole, että jo senkin takia haluan saada sen steriloitavaksi mahdollisimman pian, ettei menetä ruokahaluaan jatkuvien kiimojen takia.

Ulkona on nätti keli. Kiva kun on vähän kuivempaa, niin ei heti kuraannu maanantaina pestyt koirat :) Vaikka johan se viikonlopulle taas lupaili lumisadetta... Ei kyllä tarvis yhtään enää. Sunnuntaina käytiin nuoremman koiran vakaasta päätöksestä sellaisella lenkkireitillä, missä miehen kanssa kahlattiin polvia myöten hangessa. Koirat pysyi aika hyvin hangen päällä, mutta me ei. Olipahan iloisia koiria, kun saivat juosta vapaana ja pääsivät just sinne, minne halusivatkin :) 1,5 tuntia siellä rämmittiin hiki virraten. Kaikkea sitä koiran omistajana tekeekin...

Tälläistä tällä kertaa :)]]>

2012-03-28T12:58:01+03:00 2019-10-06T21:13:09+03:00 https://kissanpennnut.vuodatus.net/lue/2012/03/keskiviikko-elamaa -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/

Tapaamisessa kävin aamulla. Reilu tunti siellä vierähti, kun puhuttiin asiaa ja asian vierestäkin. Mukava naishenkilö, oikein avulias :) Mun pitäisi nyt vaan kuulemma hakea b-lausunto lääkäristä, että olisin virallisesti "vajaakuntoinen". Voisi kuulemma helpottaa palkkatukityöpaikan saamista, kun silloin työnantaja ei maksaisi mun palkkaa, vaan nää maksaisi, joiden kautta sen paikan olisin saanut. Kivahan se on tässä iässä saada "vajaakuntoisen" paperit... No, eipä se mun otsassa lue, että eihän sitä sentään jokainen kaduntallaaja päällepäin näe. Tässä on nyt vaan se ikävä juttu, että lääkärissä käyntikin maksaa ja sekin raha on sitten jostain muusta pois. Jostain se on nyt kuitenkin yritettävä repiä, jos se voisi auttaa työllistymisessä. Hassua, virallisesti "vajaakuntoinen" saisi muka helpommin töitä, kuin täysikuntoinen ihminen :D Oman alan töitä kun en voi tehdä ja se on sentään työkkärissäkin hyväksytty, eikä oman alan työpaikkoja ole edes tarjottu karenssin uhalla. Tai siis VOINhan minä periaatteessa tehdä ihan mitä vaan, mutta ei se ole sen kivun ja tuskan arvoista.

Nyt ei sentään suoralta kädeltä tyrmätty, etten voisi saada töitä. Syksyllä mukava työkkärintäti ilmoitti mulle tosi ikävään sävyyn, etten tule töitä saamaan, kun täälläpäin on terveitä työttömiäkin jonossa pilvin pimein. Eihän kukaan silloin halua "viallista" työntekijää palkata ristikseen... Tämän päiväinen henkilö oli paljon kannustavampi. Lupasi ottaa yhteyttä, jos kuulee jostain paikasta, mihin voisin päästä. Sitä odotellessa. Kyllä tää tästä :)

Voi kun tuo katti kaipailee ulos... Ei sitä vaan voi päästää. Enkä uskalla sitä valjaissakaan viedä, kun ei ole vielä steriloitu. Kurja juttu, jos pääsee luikertelemaan valjaista irti ja tulee tiineenä takaisin kotiin. Siihen rumbaan en enää halua alkaa. Eikä sekään ole sen parempi vaihtoehto, että jää auton alle tai katoaa teille tietämättömille.]]>

2012-03-23T13:48:01+02:00 2019-10-06T21:13:11+03:00 https://kissanpennnut.vuodatus.net/lue/2012/03/auto-katsastettu-ja-tuomio-saatu -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/

Pentuset täyttää jo... Mitä ne nyt täyttäkään? 17 viikkoako? On ne jo isoja. Laskeskelin tuossa, että poika pitää jo touko-kesäkuun vaihteessa viedä kastroitavaksi. Siis parin kuukauden päästä! Tyttönen saa rauhassa kasvaa. Kun poika on kastroitu, ei tytöllä enää ole mitään kiirettä, kun molemmat kollit on lisääntymiskyvyttömiä ;) Sais vaan tuon emon nyt sitten oikeesti viimeistään huhtikuussa steriloitua. Muuten joudun lykkäämään pojan kastroinnin kesäkuun alkuun, ettei tule kahta leikkauttamista samalle kuulle. Työttömän budjetissa tuntuu kyllä heti.

Asiasta kukkaruukkuun. Olen sopinut huomiselle tapaamisen henkilön kanssa, joka auttaa työttömiä löytämään työpaikan! Siskoni löysi nopeasti saman henkilön kautta itselleen palkkatukityöpaikan. Sellainen kelpaisi mullekin, kun joka tapauksessa tulot nousisi tuntuvasti. Kelan päivärahoilla ei paljon juhlita... Eipä tässä muuten mitään, mutta pankki alkaa kohta hengittämään niskaan, kun asuntolaina on mennyt koroilla nyt jo puoli vuotta ja just eilen sain pankkivirkailijan myöntämään lisää lyhennysvapaata. Nyt on sitten vielä puoli vuotta aikaa ja sen jälkeen joudutaan varmaan pistämään kämppä myyntiin. Joten nyt peukut pystyyn, että huomisesta tapaamisesta olisi hyötyä... Mieskin vei just auton katsastettavaksi ja jos se läpi menee, niin se on kyllä sellainen ihme, ettei toista löydy. Varauduttu on siis siihenkin, että autoonkin tulee vielä korjauksia (=rahanmenoa) tai sitten loppuu ajaminen. Kyllä nyt olisi tarvetta työpaikalle ja suuremmille tuloille... Toivotaan parasta.

Miehellä taitaa alkaa motivaatio työnhakuun loppumaan. Muistelen viime viikkojen aikana kuulleeni moneen kertaan, että "nyt tänne on ilmestynyt tälläinen paikka, huomenna soitan sinne". Eikä se koskaan soita. Nyt olisi taas 10 paikkaa auki sellaiseen työpaikkaan, mitä mies on nyt pari päivää höpötellyt, että sinne soittaa. Mutta ei se ole soittanut. Pitänee kohta alkaa vähän patistelemaan sitäkin, onhan sekin ollut työttömänä nyt jo melkein 7kk. Marraskuussa se puhui, että vuoden vaihteen jälkeen alkaa tosissaan etsimään työpaikkaa. Eipä se ole laittanut tikkua ristiin sen asian eteen. Mulla on nyt sentään tapaaminen sovittuna. Kyllähän sekin taloudellista tilannetta aika lailla helpottaisi, jos edes toinen meistä saisi työpaikan. Lähinnä mun pitäisi se työpaikka saada, että se taloudellista tilannetta helpottaa. Mies elää liiton rahoilla, minä kelan. Ja jos mies saa töitä, tippuu mun tuet heti sen tulojen mukaan. Mun työt ja tulot taas ei miehen rahoihin vaikuta, joten tärkeämpää mun on nyt löytää töitä. Huomenna olen taas vähän viisaampi.]]>

2012-03-22T13:13:01+02:00 2019-10-06T21:13:13+03:00 https://kissanpennnut.vuodatus.net/lue/2012/03/torstai-tunnelmia -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/

Koira on ihan jäätävän kokoinen, näyttää siltä, että kohta poksahtaa. Ihan tyytyväisen oloinen, juo toki aika paljon. Puhelin käteen ja soitto eläinsairaala Aistiin. Siellä ei vastata. Pari tuntia yritin soittaa Aistiin, mutta ketään en saanut sieltä kiinni. Lopulta totesin, että eiköhän kuivaruoka nyt jo ole turvonnut sen, mitä se turpoaa ja koira vaikuttaa edelleen ihan hyvinvoivalta, mitä nyt on lievästi sanottuna turvonneen näköinen. Kysyin siltä, että onko nälkä. Keittiöönhän se juoksi. Joopa... Koira jaksoi liikkua, hyppäsi itse sohvalle ja ulkona olisi leikkinytkin. Ei sitä riehuttaa uskaltanut yhtään, niin tuhdissa kunnossa se oli. Iltapala jäi sitten saamatta. Vettä ja vähän ruokaöljyä annoin, että tavara tulee ulos. Sain sen sitten illalla vielä kakkaamaankin, kun käytin sitä puolen tunnin välein ulkona.

Aamulla koira oli hyvinkin virkeä, vähän sillä oli kakkahätä :D Aamupala jäi hyvin hyvin pieneksi palaksi jauhettua kanaa ja vettä. Eipä se nälkäiseltä vaikuttanutkaan. Lyhyt ja rauhallinen aamulenkki, edelleen hieman turvonneen näköisen koiran kanssa. Lisää kakkaa... Taisi vanhempikin koira osansa saada kuivaruosta, aika reippaasti sekin kakki aamulenkillä ja sillä olikin kova kakkahätä aamulla. Ei se varmasti samassa mittakaavassa ole syönyt kuin töppis, ei siitä päällepäin edes nähnyt, että olisi syönyt. Iltapalaa eivät kumpikaan edes kytänneet, kun ruokin kissat. Nyt jo ruoka maittaisi kummallekin, mutta tänään mennään pienillä annoksilla.

Eläinlääkäriin otin yhteyden taas aamupäivästä ja kysyin, miten tää päivä kannattaa elää noiden ylensyöneiden kanssa. Pienet ruoka-annokset ja rauhallinen hihnaliikunta oli neuvona. Koirat on ihan hyvinvoivia, toinen näyttää hoikalta itseltään, mutta töppis on tosiaan edelleen hieman turvonneen näköinen. Mutta koska on ihan virkeä, vaikuttaa siltä, että säikähdyksellä selvittiin. Kakkarumbaanhan tässä saa varautua, mutta ollaan iloisia, että tavara tulee ulos. Onneksi ei ole vatsalaukunkiertymälle altista rotua...

Mitä tästä opimme? Kuivaruokasäkkiä ei kannata jättää keittiön lattialle, vaikka se onkin aina saanut olla rauhassa. Säkki muutti komeroon. Toivottavasti punkerotkin oppivat jotain. Kaikella rakkaudella ollaan miehen kanssa eilisestä asti kutsuttu meidän koiria punkeroiksi, vaikkei ne pulleita olekkaan. Eilen töppis oli sen verran pulskan näköinen, että punkerohan siitä sitten tuli :D Eläinlääkäri nauroi, että mahtaa kaverit olla nyt tyytyväisiä, kun on vatsat täynnä :D Eilen oli vitsit vähissä, mutta nyt jo vähän naurattaa itseäkin.

Jospa tästä sitten koirat pihalle, että pääsevät taas kakkimaan...]]>

2012-03-20T12:52:01+02:00 2019-10-06T21:13:16+03:00 https://kissanpennnut.vuodatus.net/lue/2012/03/on-kivaa-omistaa-koira -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/

Koira on luonteeltaan tosi ihmisrakas, vähän arka, mutta ei kai ole ihmekään, kun jo noin nuorena on ollut niin monessa eri kodissa. Ensimmäinen koti ei ollut mikään kovin hyvä koti, koiraa ei mm. viitsitty käyttää ulkona. Se on hyvännäköinen koira, eikä mikään kovin suuri. Pentuparka. Pakko myöntää, että kyllä se mielessä kävi, että eikös meidän laumaan nyt vielä yksi mahdu. Ei aina voi ajatella, että kyllä yksi vielä mahtuu. Vaikka niin ajattelin. Hetken ihan tosissanikin. Nyt järki ja tunteet taistelee keskenään. Koira ansaitsee hyvän loppuelämän kodin ja minä tiedän, että me pystyttäisiin sellainen tarjoamaan, jos koira otettaisiin. Uskon, että saataisiin sille lisää itsevarmuutta ja rohkeutta ja pystyttäisiin opettamaan se koiran tavoille. MUTTA... Meillä on jo kaksi koiraa, viisi kissaa ja yksi jättikani. Ei tähän ole mitään järkeä enää kolmatta koiraa ottaa. Ei nyt. Ei tässä tilanteessa. Ei me voida jokaista koditonta ottaa. Ei vaikka tuntuisi kuinka pahalta.

Meille meidän eläimet on perheenjäseniä. Niille tarjotaan rajoja, rakkautta ja laadukasta ruokaa, sekä paljon virikkeitä. Ne saavat nukkua sohvalla tai sängyssä, missä haluavat. Jokainen on todella rakas ja jokaisesta huolehditaan niin hyvin kuin osataan. Uskallan väittää, että meidän eläimet on onnellisia ja hyvinvoivia. Jokainen. Mutta johonkinhan se raja on vedettävä. Ei enempää eläimiä ainakaan ennenkuin on töitä ja säännöllisemmät tulot. Tilaa meillä kyllä on. Mutta nyt yritän kuunnella järjen ääntä. Ei me voida nyt kolmatta koiraa ottaa. Käyn aina silloin tällöin näitä kamppailuja itseni kanssa ja yleensä annan järjen viedä voiton. Löytöläisen kohdalla annoin tunteen voittaa, mutta joskus on kuunneltava järjen ääntä. Vaikka se niin pieni ja vaimea onkin ;)]]>

2012-03-17T16:23:01+02:00 2019-10-06T21:13:18+03:00 https://kissanpennnut.vuodatus.net/lue/2012/03/jarki-vastaan-tunteet -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/

Pikkukissat täyttää jo 16 viikkoa. Poika tänään illalla  ja tyttö sitten aamuyöstä. Pikkukolli painaa jo 2,5kg, tyttö 1,8kg. Saa nähdä, kuinka iso tuosta poitsusta vielä kasvaa. Se on niin jykevä. Vanhempi kolli oli tossa iässä ihan säälittävän ruipelo ja pikkuinen. Tää on tälläinen paksuniskainen ja valtava tassuinen tää meidän pikkukolli, tosi jykevä. Ja niin kovin lempeä ja kiltti, aivan upea luonne :) Selällään makasi mun sylissä, kun leikkasin hirmu pitkiksi venähtäneet kynnet. On se vaan sellainen rento tyyppi, ettei toista löydy. Siskonsa on huomattavasti itsepäisempi, mutta todella herttainen lapsi hänkin :)

Kävin ostamassa tänään naudanmahaa. Saa nähdä, mitä pikkukissat siitä tykkää. Haju on aivan järkyttävä, mutta vanhempi kolli tykkää naudanmahasta ja koirillehan minä periaatteessa noita raakoja ostan. Kissoille tarjoan siinä sivussa ja jos maistuu, niin saavat aina yhdellä aterialla raakaa. Keskimmäinen tyttö ei syö oikein mitään raakoja, vähän närkkii vaan. Pikkukissat ja isokolli syö melkein mitä vaan raakaa, pentujen emo on nyt alkanut vähän nirsoilemaan. Kaipa se on oppinut luottamaan, että ruokaa saa aina lisää, ei tarvi enää syödä kaikkea, mikä ei juokse karkuun.

Emo on alkanut kaipailemaan ulos. Me asutaan rauhallisella seudulla, mutta ei todellakaan sellaisella seudulla, missä päästäisin kissan vapaana ulos. En kyllä päästäisi missään, kun olisin koko ajan niin huolissani :D Mutta tässä menee suht lähellä vilkkaampi autotie. Eikä ehkä naapurit näin rivitaloalueella ilahtuisi, jos lykkäisin 5 kissaa juoksentelemaan pitkin pihoja ;) Nyt kun aurinko paistaa, tuo emokissa kaipailee ihan selvästi ulos. Nopeasti se luovuttaa, kun sen hakee ovelta pois. Ikkunasta katselee ja makaa siinä, mihin aurinko osuu. Ei se onneton ole, vaikkei ulos pääsekkään. Se leikkii täyttä päätä, eikä kuluta kaikkea energiaansa ovella kyttäämiseen. Välillä pitää käydä kysymässä, että joko nyt pääsisin ja sitten toteaa, että ai en vieläkään ja menee nukkumaan, leikkimään tai kerjäämään ruokaa :D Nyt se nukkuu takan päällä, suosikkipaikka, kun muut ei osaa hypätä sinne. Onhan se lämminkin. Jossain vaiheessa kokeilen valjastelua tuon emon kanssa, mutta haluaisin saada sen steriloitua ensin, että JOS pääseekin luikertelemaan valjaista irti, ei ainakaan pääse pentuja tekemään enempää.

Jospa sitä ottaisi päivän reippailut postilaatikolle ja takaisin. On se kumma, kun ei muka lenkille voi vielä lähteä. Johan tässä tulee hulluksi, kun kököttää neljän seinän sisällä kaiket päivät, eikä näe muita ihmisiäkään kuin tuon oman miehen.]]>

2012-03-15T14:20:01+02:00 2019-10-06T21:13:20+03:00 https://kissanpennnut.vuodatus.net/lue/2012/03/pikkuhiljaa-elavien-kirjoissa-taas -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/

Ehdin ajatella, että onpa nopea synnytys, kun seuraavaa pentua alettiin ponnistamaan ulos kolme varttia ekan pennun syntymän jälkeen. Jotenkin siinä vaiheessa jo, kun toinen pentu tuli näkyviin, tiesin, että nyt ei asiat enää suju. Sen vaan näki emosta. Siitä näki, että se on uupunut ja supistukset harvenee. Nutri Plussalla ei saatu sille tarpeeksi lisäenergiaa, että se olisi jaksanut jatkaa. Pentu näkyi, supistukset loppui ja vain lehmälääkäri päivysti. Se epätoivo, mikä siinä iski. Ihan sanoinkuvaamaton. Tiedät, että kissa on kivuissaan, synnytys ei etene, eikä kukaan voi auttaa. Onneksi yksi ihana ihminen taustajoukoista osasi vinkata 24/7 päivystävän eläinsairaalan, johon pääsee ilman lähetettä. Ei muuta kuin puhelin kouraan, ilmoitus, että tilanne on nyt tämä ja me lähdetään ajamaan sinne, ollaan perillä noin 1,5 tunnin päästä.

Emo boksiin, vastasyntynyt pentu boksiin. Hurjasti lämpöpulloja ja boksin päällekin monta peittoa niin, että vain oviaukko jäi näkyviin. Boksi autoon ja menoksi. Hermoja raastava matka. Hermot oli niin lähellä pettää moneen kertaan, mutta ei voinut kuin pysyä rauhallisena, ettei emo hermostu enempää. Tuntui, ettei itku ole kaukana. Todella piinaavat 1,5 tuntia, mitkä ajettiin Eläinsairaala Aistiin. Se helpotus, kun sai siirtää vastuun jollekin toiselle, osaaviin käsiin. Emolle pienissä erissä norsun annos rauhoittavaa, se oli shokissa, joten sitä ei saanut normaalilla määrällä rauhoitettua. Se oli aivan uuvuksissa ja tuskissaan, syke heitti häränpyllyä ja meille sanottiinkin, että nukutuksessa on tavallista suurempi riski, koska sydän joutuu niin koville shokin ja epäsäännöllisen rytmin takia.

Emo vietiin operoitavaksi, muutaman tunnin ikäinen pentu jätettiin meille. Minä pidin sitä hupparin sisällä, että pysyy lämpöisenä. 1,5 tunnin odottelun jälkeen en enää voinut pysyä paikallani, kun olin niin hermostunut. Pentu pikkusiskon hellään huomaan ja minä pääsin jaloittelemaan ja vaeltamaan odotushuoneessa. Lopulta kuului kimeitä kiljahduksia. Saadaan ainakin yksi elävä pentu kotona syntyneen lisäksi! Vieläkin jouduttiin odottelemaan pitkään. Kunnes eläinlääkäri toi muovilaatikon, jossa oli kolme pientä pentua. Kaikki elossa, ei yhtäkään kuollutta. Jopa jumissa ollut pentu selvisi, mihin kukaan ei uskonut hetkeäkään. Taustajoukotkin sanoivat moneen kertaan, että sen pennun menetykseen on varauduttava. Kohta tulee hoitaja perästä sekaisin olevan emon kanssa. Voi sitä riemua, se selvisi! Pennut selvisi! Emo oli aivan sekaisin, se oli aggressiivinen pentuja kohtaan. Minä pidin sitä kiinni, kun se hoippui lattialla ihan holtittomasti. Itku meinasi tulla, kun emo lopulta rauhoittui ja paino päänsä mun kaulaa vasten, minä epämukavassa asennossa eläinlääkärin lattialla :) Pitkään puhuttiin eläinlääkärin kanssa. Tarkistettiin pentujen sukupuolet ja kitalaet. Lopulta todettiin, ettei pentuja voi laittaa emon kanssa samaan boksiin kotimatkan ajaksi, ettei hermostuksissaan yritä syödä niitä. Sitä kuulemma saattaa näissä tilanteissa käydä. Emo boksiin, pennut pahvilaatikkoon lämpöpullojen ja vilttien kanssa.

Kotimatka oli rauhallinen. Päästiin lähtemään 4.30 kotiinpäin. Pennut oli suht hiljaa, emo oli hiljaa. Pikkusisko elvytti yhden pennun.  Sumu oli sanoinkuvaamaton! Näkyvyys suunnilleen nolla. Mies, joka normaalisti on vähän liiankin itsevarma kuski, ei meinannut uskaltaa ajaa kotiin asti. Kotimatkaan meni 2 tuntia. Vihdoin ja viimein kotipihaan päästiin klo 6.30 aamulla, kun naapurit teki lähtöä töihin. Sitten alkoi vielä pentujen keinoruokinta, pissatus ja kakatus ja taas sen saman pennun elvytys. Hetkeäkään en uskonut sen selviävän. Pennut huusi koko aamun, emo murisi boksissaan.

Muutamaa tuntia myöhemmin uskalsin antaa emolle ruokaa, se selvittikin sen päätä jonkin verran. Uskalsin antaa sille yhden pennun boksiin, jonka oli ottanut tukikohdakseen. Se alkoi hoitaa pentua! Hetken päästä laitoin toisenkin pennun boksiin. Kaikki meni hyvin. Uskalsin antaa kolmannen ja kohta neljännenkin pennun. Emo kehrää, muuten on hiljaista! Ihanaa! Nukkumaan en pystynyt, niin kierroksilla kävin sen kaiken huolen, murheen ja stressin jälkeen. Valvomista tuli kaikenkaikkiaan varmaan jotain 36 tuntia.

Asiat lähti sujumaan niin hyvin, että koko ajan oli ihan varuillaan ja odotti, missä vaiheessa tulee takapakkia. Ainut takapakki oli se, että jouduttiin uusimaan emon antibioottikuuri. Pieni paha, kun asiat muuten meni niin hyvin. Nyt, melkein 15 viikkoa myöhemmin, kotona on elvytetty pentu, oikea pikkuriiviö, josta ei ikinä uskoisi, että oli niin heikko. Kaverina se ainut kotona syntynyt pentu, se jonka napanuoran olen ihan itse katkaissut :) Se, josta tulee kuulemma ISO kolli. Ja kaksi muuta uudessa, omassa kodissaan, samassa paikassa. Emo voi hyvin, turkki kiiltää, se leikkii ja touhuaa ja syö hyvin :)

Mitä tähän sanoisi. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka niin pahalta hetken aikaa näyttikin :) Tätä en toista kertaa kokea halua. Niin ihanaa kuin se onkin, jos kaikki menee hyvin. Mutta synnytys oli mulle niin traumaattinen kokemus, niin hirveä huoli, etten olisi valmis tekemään tätä uudestaan. Vaikka tiedän, että kaikesta huolimatta tekisin tämän uudestaankin, jos tilanne niin vaatisi. Eläimeltä en apuani kiellä, jos auttaa voin. Tämä kokemus, pelkästään synnytyksen osalta, teki lompakkoon 701 euron loven. Mutta mitään en kadu.

Pitihän tämä vielä käydä läpi kertaalleen, koko ilta ja pitkä, rankka yö :)]]>

2012-03-07T13:09:01+02:00 2019-10-06T21:13:23+03:00 https://kissanpennnut.vuodatus.net/lue/2012/03/ajatuksia-nain-aurinkoisen-keskiviikon-kunniaksi -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/

Pennut on nyt taas käyty perusteellisesti läpi. Kaikki hyvin molemmilla. Pikkukollin koko tosin hieman järkytti eläinlääkäriä :D Siitä tulee kuulemma luultavasti ISO, kun nyt jo on melkein 2,3 kiloinen ja tassutkin on niin suuret. Lihava se ei ole, kun kysyin. Siskonsa painaa n. 1,7kg. Rakenne on ihan erilainen, siinä missä pikkukolli on varsinainen jytky, siskonsa on pieni ja siro. Tyttömäinen. Pikkukollin ruokahalu on edelleen pohjaton, se saattaa yhdellä aterialla syödä 200g, kun siskonsa syö 50g. Tyttö tosin syö kuivaruokaa paremmin, kun poika. Muuten tyttö on nirsompi, kun poika taas on kaikkiruokainen.

Emosta on tullut pikkuhiljaa ihan kissan näköinenkin :) Onhan se vieläkin aika karvaton. Häntä etenkin on oikea ruikku, rotanhäntä. Mutta nyt turkki kiiltää ja on sileä. Eiköhän karvatkin ala paremmin kasvaa, kun saadaan imetys loppumaan ihan kokonaan. Kyllä, edelleen se antaisi kotona olevien pentujen imeä.

Aamut, yöt ja illat on nyt tosi rauhallisia. Pennut rauhottuu, kun valot sammuu ja nukkuvat melkeinpä joka aamu yhtä pitkään kuin minäkin. Mun jaloissa. Emonsa on ainut yöaktiivinen, jota välillä ärsyttää ihan suunnattomasti, kun ei saa ketään haastettua leikkiin yöaikaan. Muut nukkuu. Viime yönä heräsin, kun emokissa huuteli kurkku suorana. Nousin katsomaan, eikä sillä ollut mitään muuta hätää kuin se, ettei nähnyt ikkunasta ulos. Olin illalla siirtänyt raapimapuun pois ikkunan edestä, kun joillakin kissoista on ikävä tapa roikkua verhoissa ja viime viikonloppuna vaihdoin uudet verhot, joita yritän nyt vähän varjella. Eihän se auttanut kuin siirtää puu takaisin ikkunan eteen, että kissa näkee ulos. Sitten se olikin loppu yön ihan hiljaa. Kai sille on niin tärkeää edes  nähdä ulos. Onhan se näistä ainut, joka on vielä aikuisiälläkin saanut ulkoilla vapaasti ja kai se sitä jollakin tavalla vähän kaipaakin. Toiset on niin pieninä pentuina pyydystetty kiinni, etteivät varmaan edes muista aikaa, jolloin ulkoilivat vapaana. Tämä yksi on aikuisena tullut ja nyt vasta viitisen kuukautta elänyt täysin sisäkissan elämää, onhan siinä varmasti totuttelemista. Etenkin nyt kun kevät tekee tuloaan, aurinko paistaa ja lämmittää. Kohta voidaan alottaa valjastelu kissojen kanssa :) Kunhan hommaan muutamat valjaat lisää...

Uudessa kodissa olevat pennut voivat myöskin hyvin. Tyttö etsii pojalta nisää ja poika nolostuu, kun tyttö imee sen turkkia :D Eivät kuulemma oikein nuku öisin, joten uudessa kodissa joutuivat lopulta pistämään pennut eri huoneeseen nukkumaan, pois makkarista. Uudelle emännälle oli tullut siitä tosi paha mieli, mutta pakko se on joskus olla itsekäs. Pennuilla tuskin on mitään hätää, kun heidänkin huoneessaan on "vierassänky", jossa saavat yöt nukkua. Ja onhan pennuilla toisensa unikavereiksi, eivät ne yksin ole. Voihan olla, että oppivat jossain vaiheessa yöt nukkumaan ja pääsevät takaisin ihmisten viereen yöksi :) Kuulumisia sain tosiaan viime viikolla ja pelkkää hyvää heille kuuluu. Eivätkä ole katuneet yhtään, että ottivat kaksi pentua. Niin paljon niistä on toisilleen seuraa ja iloa :)

Ihanaa, kun aurinko paistaa ja räystäät oikein valuu vettä. Kevät tulee! :) Tappoliukasta ulkona on ja koirien kanssa lenkkeillässä saa olla varovainen, ettei liukastu. Mutta muuten niin ihanaa, kun aurinko jo lämmittää ja välillä tulee niin lämmin, että voi ottaa lapasetkin pois kädestä :)]]>

2012-03-06T15:20:01+02:00 2019-10-06T21:13:25+03:00 https://kissanpennnut.vuodatus.net/lue/2012/03/pennut-14-5-viikkoa-ja-vahvistukset-saatu -Kati- https://kissanpennnut.vuodatus.net/