http://miuhau.blogspot.com/ tän blogin kommenteista tulee edelleen ilmoitus mun sähköpostiin, mutta muuten tää ei taida enää päivittyä.

Ensin pieni hehkutus. Vanhempi kolli on laihtunut! Ei se mikään hirmu paksukainen ole missään vaiheessa ollut, mutta jatkuva pentuaika ja penturuoka ehtivät sitä vähän lihottamaan. Ihannepainossaan se oli 4,5 kiloisena. Elokuun lopussa tuli pentu ja silloin vielä kastroitu kolli pysyi suht hyvin normipainossaan. Lokakuun alussa tuli tuo löytöläinen nälkiintyneenä ja tiineenä. Sitä piti ruokkia parin tunnin välein ja taisi kollikin päästä välillä kupille varkaisiin. Marraskuun lopulla syntyi noi pennut ja kun ne alkoi syömään kiinteää ruokaa, kävi kolli niidenkin kupilla välillä jämät syömässä. Paino nousi ihan huomaamatta viiteen kiloon. Sen jälkeen ruokailut on vahdittu tosi tarkasti, jokainen ruokailee VAIN omalla kupillaan. Tänään punnitsin vanhemman kollin  ja vaaka näytti 4,5 kiloa! Se on taas ihannepainossaan muutaman kuukauden laihduttelun jälkeen. Vauhtia riittää niin, että päätä huimaa välillä :) Mahtava juttu. En halua omille kissoille yhden ystävän kissojen kohtaloa. "Normikokoiset" maatiaiskollit painaa 8kg ja 10kg ja on ehkä lihavimmat kissat, mitä koskaan olen nähnyt...

Tietokoneen kanssa on vähän ongelmia. Joku oli eilen hengaillut näppäimistön päällä ja nyt läppärin hiiri on jumissa. Se ei kertakaikkiaan liiku. Konekin on välissä sammutettu ja silti hiiri on täysin paikoilleen jämähtänyt. Onneksi meillä on "irtohiirikin". Sen käyttämäminen on vähän hankalaa, kun on tottunut läppärin hiireen jo monta vuotta. Ehkä vielä jotain keksitään, että saadaan hiiri taas liikkeelle.

Emokissalle on nyt sterilointiaika varattuna. Se on 18.4., olikohan viikonpäivä keskiviikko. Toivottavasti se saa steriloinnin jälkeen vähän lisää painoa. Sillä on varaa lihoakin jonkin verran. Taitaa nuo kiimat sen verran rasittaa, että paino ei nouse, vaikka kuinka paljon ruokkii. Hoikassa kunnossa on. Sentään kilon verran painavampi kuin meille tullessaan silloin lokakuun alussa.

Siskolla on tuparit huomenna. Meinasin heittäytyä hurjaksi ja juoda lasin taikka kaksi valkkaria! Kai sen tipattoman tammikuun voi jo huhtikuun alussa lopettaa? En todellakaan ole mikään alkoholin ystävä, mutta jos nyt pitkästä aikaa ottaisi pari lasillista valkkaria hyvässä seurassa :)

Kiva pääsiäiskeli ulkona. Sataa suunnilleen tiskirätin kokoisia räntähiutaleita ja tuulee... Koiratkaan ei tykkää yhtään. Mihin se kevät taas katosi?

Ensimmäisenä pieni avautuminen... Hain töitä. Kuun alussa laitoin hakemuksen, kun työpaikka on ihan tässä lähellä ja minäkin ajokortittomana pääsen helposti kulkemaan. Tänään sieltä soitetaan ja tarjotaan paikkaa sellaiselta alueelta, mitä en tunne ollenkaan, enkä edes tiedä, miten sinne bussilla pääsee. Ehdin jo innostua, kun soittivat ja kertoivat asiansa. No, se siitä sitten... Enpä viitsinyt ottaa vastaan paikkaa, jota en oikeastaan edes hakenut ja joka aiheuttaa mulle turhia matkakuluja ja päänvaivaa, kun tosiaan hankalien bussiyhteyksien päässä. Etenkin kun kyse ei ole mistään kovin hyväpalkkaisesta työstä, niin ei houkutellut. Nyt kieltäytyminen toisaalta vähän harmittaa, mutta kun en minä sinne alueelle halunnut. Enkä halua. Se on aika hurjamaineista aluetta, miten tälläinen pienikokoinen naisihminen siellä sitten liikkuu yksinään? Pyysin ottamaan yhteyttä, jos on tarjota jotain alueelta, mistä paikkaa hain. Harmittaa.

Sitten iloisempiin asioihin. Sain kasvattien kuulumisia sunnuntaina ja linkin kuviin :) Kehottivat säilyttämään linkin, lisäilevät kuvia sen taakse sitten. Hyvin ovat pärjänneet, kovasti kasvaneet. Tyttö nyt 2,3 kiloinen, poika 2,6 kiloinen. Makkarin tapetin olivat laittaneet uusiksi, mutta emäntä ei vaikuttanut kovin harmistuneelta :) Ihania kuulumisia tuli. Alustavasti kyselivät pennuille hoitopaikkaakin kesäkuun alussa viikoksi taikka kahdeksi, jos nyt saavat reissun varattua. Tottakai hoitopaikan lupasin! Olihan siitä puhetta jo silloin, kun vasta kävivät pentuja katsomassa ja mielelläni minä kasvatit otan hoitoon :) Kiva niitä on päästä näkemään ihan "livenäkin", kun en ole saanut aikaiseksi mennä uuteen kotiin vierailemaan.

Omat pennut on sitten tosiaan suurin ja pienin. Meidän poika on jo melkein 2,9 kiloinen, tyttö just 2 kiloinen. Nämä eivät ole juurikaan tuhojaan tehneet. Mutta kuten miehen kanssa aika pian todettiin, uuteen kotiin taisi lähteä ne pahimmat riiviöt. Niin paljon meillä rauhoittui illat, yöt ja aamut. Kyllä näistäkin se riiviöpuoli löytyy, mutta yöt onneksi nukkuvat hyvin. Eivätkä tosiaan ole tapetteja repineet tms. Se on tuo vanhempi kolli, mikä on ovenkarmit pistellyt aika hurjan näköisiksi... :D

Pentujen emo se tosiaan aloitti taas viime viikolla loppuviikosta kiiman. Nyt yritän saada sille varattua ajan sterilointiin ensi kuulle, mutta klinikalla on puhelin varattuna. Ei noi kiimat ole kivoja ihmisten kuunnella, eikä ne ole kivoja kissalle itselleenkään. Se on niin erilainen kuin nää meidän leikatut aikuiset kissat. En osaa sitä selittää, mutta sillä on koko ajan "haku päällä". En parempaa sanaa keksi sen tilannetta kuvaamaan. Se ei malta pysähtyä rapsutettavaksi. Se joko nukkuu tai tahtoo ulos tai tehdä kanin kanssa vauvoja. Ei se ole sille kiva. Eilen ei oikein ruokakaan illalla maistunut ja se on jo tosi outoa tolle kissalle. Uskon sen johtuvan noista kiimoista, kun niitä tulee aika tiheään tahtiin. Hyvä kun edellisestä ehtii toipua, kun seuraava jo puskee päälle. Laihtumiseen sillä ei varaa ole, että jo senkin takia haluan saada sen steriloitavaksi mahdollisimman pian, ettei menetä ruokahaluaan jatkuvien kiimojen takia.

Ulkona on nätti keli. Kiva kun on vähän kuivempaa, niin ei heti kuraannu maanantaina pestyt koirat :) Vaikka johan se viikonlopulle taas lupaili lumisadetta... Ei kyllä tarvis yhtään enää. Sunnuntaina käytiin nuoremman koiran vakaasta päätöksestä sellaisella lenkkireitillä, missä miehen kanssa kahlattiin polvia myöten hangessa. Koirat pysyi aika hyvin hangen päällä, mutta me ei. Olipahan iloisia koiria, kun saivat juosta vapaana ja pääsivät just sinne, minne halusivatkin :) 1,5 tuntia siellä rämmittiin hiki virraten. Kaikkea sitä koiran omistajana tekeekin...

Tälläistä tällä kertaa :)

Hylättyhän se. Eipä tullu yllätyksenä. Ei siinä sentään niin paljon vikoja ollut kuin mies pelkäsi. Joku ohjaushomma pitää vaihtaa, eikä se osa maksa kuin alta parikymppiä, että vähällä päästiin. Etenkin jos sen voi vielä itse vaihtaa, ettei tarvi huoltoon viedä. Aika helpotus, ettei sen kalliimpaa remppaa tullut :)

Tapaamisessa kävin aamulla. Reilu tunti siellä vierähti, kun puhuttiin asiaa ja asian vierestäkin. Mukava naishenkilö, oikein avulias :) Mun pitäisi nyt vaan kuulemma hakea b-lausunto lääkäristä, että olisin virallisesti "vajaakuntoinen". Voisi kuulemma helpottaa palkkatukityöpaikan saamista, kun silloin työnantaja ei maksaisi mun palkkaa, vaan nää maksaisi, joiden kautta sen paikan olisin saanut. Kivahan se on tässä iässä saada "vajaakuntoisen" paperit... No, eipä se mun otsassa lue, että eihän sitä sentään jokainen kaduntallaaja päällepäin näe. Tässä on nyt vaan se ikävä juttu, että lääkärissä käyntikin maksaa ja sekin raha on sitten jostain muusta pois. Jostain se on nyt kuitenkin yritettävä repiä, jos se voisi auttaa työllistymisessä. Hassua, virallisesti "vajaakuntoinen" saisi muka helpommin töitä, kuin täysikuntoinen ihminen :D Oman alan töitä kun en voi tehdä ja se on sentään työkkärissäkin hyväksytty, eikä oman alan työpaikkoja ole edes tarjottu karenssin uhalla. Tai siis VOINhan minä periaatteessa tehdä ihan mitä vaan, mutta ei se ole sen kivun ja tuskan arvoista.

Nyt ei sentään suoralta kädeltä tyrmätty, etten voisi saada töitä. Syksyllä mukava työkkärintäti ilmoitti mulle tosi ikävään sävyyn, etten tule töitä saamaan, kun täälläpäin on terveitä työttömiäkin jonossa pilvin pimein. Eihän kukaan silloin halua "viallista" työntekijää palkata ristikseen... Tämän päiväinen henkilö oli paljon kannustavampi. Lupasi ottaa yhteyttä, jos kuulee jostain paikasta, mihin voisin päästä. Sitä odotellessa. Kyllä tää tästä :)

Voi kun tuo katti kaipailee ulos... Ei sitä vaan voi päästää. Enkä uskalla sitä valjaissakaan viedä, kun ei ole vielä steriloitu. Kurja juttu, jos pääsee luikertelemaan valjaista irti ja tulee tiineenä takaisin kotiin. Siihen rumbaan en enää halua alkaa. Eikä sekään ole sen parempi vaihtoehto, että jää auton alle tai katoaa teille tietämättömille.

Koira kunnossa ja nyt jo normaalin näköinenkin taas ;) Oli se kyllä pulleassa kunnossa... Nyt on vielä eilenkin menty aika pienillä ja kevyillä annoksilla, kun kuulin erään koiran saaneen samanlaisen mässäämisen seurauksena aika pahan suolistotulehduksen. Kaikki kuivaruokakin on nyt annettu liotettuna, ettei enää vatsassa turpoa ja menee nestettä samalla. Lenkillä ollaan jo uskallettu käydä normaalisti, eikä nyt ainakaan näytä, että mitään seuraamuksia olisi omineen mässäilystä tullut. Vähän oli vatsa kovalla aamulla, mutta nyt on ruokaöljyä annettu ja sillä yleensä saatu vatsa taas normaaliksi.

Pentuset täyttää jo... Mitä ne nyt täyttäkään? 17 viikkoako? On ne jo isoja. Laskeskelin tuossa, että poika pitää jo touko-kesäkuun vaihteessa viedä kastroitavaksi. Siis parin kuukauden päästä! Tyttönen saa rauhassa kasvaa. Kun poika on kastroitu, ei tytöllä enää ole mitään kiirettä, kun molemmat kollit on lisääntymiskyvyttömiä ;) Sais vaan tuon emon nyt sitten oikeesti viimeistään huhtikuussa steriloitua. Muuten joudun lykkäämään pojan kastroinnin kesäkuun alkuun, ettei tule kahta leikkauttamista samalle kuulle. Työttömän budjetissa tuntuu kyllä heti.

Asiasta kukkaruukkuun. Olen sopinut huomiselle tapaamisen henkilön kanssa, joka auttaa työttömiä löytämään työpaikan! Siskoni löysi nopeasti saman henkilön kautta itselleen palkkatukityöpaikan. Sellainen kelpaisi mullekin, kun joka tapauksessa tulot nousisi tuntuvasti. Kelan päivärahoilla ei paljon juhlita... Eipä tässä muuten mitään, mutta pankki alkaa kohta hengittämään niskaan, kun asuntolaina on mennyt koroilla nyt jo puoli vuotta ja just eilen sain pankkivirkailijan myöntämään lisää lyhennysvapaata. Nyt on sitten vielä puoli vuotta aikaa ja sen jälkeen joudutaan varmaan pistämään kämppä myyntiin. Joten nyt peukut pystyyn, että huomisesta tapaamisesta olisi hyötyä... Mieskin vei just auton katsastettavaksi ja jos se läpi menee, niin se on kyllä sellainen ihme, ettei toista löydy. Varauduttu on siis siihenkin, että autoonkin tulee vielä korjauksia (=rahanmenoa) tai sitten loppuu ajaminen. Kyllä nyt olisi tarvetta työpaikalle ja suuremmille tuloille... Toivotaan parasta.

Miehellä taitaa alkaa motivaatio työnhakuun loppumaan. Muistelen viime viikkojen aikana kuulleeni moneen kertaan, että "nyt tänne on ilmestynyt tälläinen paikka, huomenna soitan sinne". Eikä se koskaan soita. Nyt olisi taas 10 paikkaa auki sellaiseen työpaikkaan, mitä mies on nyt pari päivää höpötellyt, että sinne soittaa. Mutta ei se ole soittanut. Pitänee kohta alkaa vähän patistelemaan sitäkin, onhan sekin ollut työttömänä nyt jo melkein 7kk. Marraskuussa se puhui, että vuoden vaihteen jälkeen alkaa tosissaan etsimään työpaikkaa. Eipä se ole laittanut tikkua ristiin sen asian eteen. Mulla on nyt sentään tapaaminen sovittuna. Kyllähän sekin taloudellista tilannetta aika lailla helpottaisi, jos edes toinen meistä saisi työpaikan. Lähinnä mun pitäisi se työpaikka saada, että se taloudellista tilannetta helpottaa. Mies elää liiton rahoilla, minä kelan. Ja jos mies saa töitä, tippuu mun tuet heti sen tulojen mukaan. Mun työt ja tulot taas ei miehen rahoihin vaikuta, joten tärkeämpää mun on nyt löytää töitä. Huomenna olen taas vähän viisaampi.