Ensi yönä meillä täytetään jo 6 viikkoa! Yhdelle pennulle on jo oma koti tiedossa. Kovin kivantuntuinen koti löytyi toiselle tyttöpennulle, ihan tästä läheltä vieläpä. Jatkossakin tullaan luultavasti pentua näkemään, kun tuleva koti kyseli, onko meillä hoitomahdollisuutta kissalle heidän lomamatkojensa ajaksi :) Sisäkissaksi menee, ulkokissaksi en olisi myynytkään. Toinen tyttö jää meille kotiin, se elvytetty pentu. Varsin vilkas tapaus ja välillä mietityttääkin, mihin tässä on ryhtymässä kun kyseisen pennun meinaa jättää kotiin :D

Pojista tuli yksi kysely. Ei herättänyt mun luottamustani, päinvastoin. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Jouduin siis ilmoittamaan kyselijälle, että nyt ei koti ja kissa kohdanneet toisiaan. Tyttöjen menekki olisi ollut huomattavasti suurempi kuin poikien, niistä tuli ehkä kaksi varteenotettavaa kyselyä ja monta vähemmän varteenotettavaa.. Enemmän tykkään kyllä tästä, mihin toinen tyttö on nyt varattukin. Ihan siitä syystä, että ovat niin lähellä ja kävivät katsomassa pentuja ja antoivat itsestään todella hyvän ja vastuuntuntoisen kuvan. Jäi itselle tosi hyvä fiilis heistä :) Ja koska ovat niin lähellä, tulevat luultavasti vielä tässä seuraavan 6 viikon aikana katsomaan pentua uudestaankin. Toinen kotiehdokas olisi ollut huomattavasti kauempana (reilut 100km), joten tuskin olisivat kovin montaa kertaa pentua tulleet katsomaan. Siellä olisi tosin ollut kissakaveri odottamassa, mutta muuten tämä pennun varannut pariskunta vaikuttaa kivemmalta kodilta. Pojat siis edelleen ovat varattavissa. 6 viikkoa on vielä aikaa luovutusikään ja jos ei siihen mennessä koteja löydy, pojat odottelevat meillä niin pitkään kuin tarvis. Jos ei koteja millään ala löytymään, niin onkin eri asia, raaskinko enää luopua kummastakaan. Onneksi kollin kastrointi on meilläpäin melko halpa operaatio :) Yksi puolituttu mies jäi eilisen vierailun jälkeen vielä harkitsemaan, ottaako pennun vai ottaako kissaa ollenkaan.

Emon ripuli senkun jatkuu vaan. Nyt yritän rajailla sen ruokavaliota. Epäilen, että ainakin kana pistää sen vatsan sekaisin. Syötin emolle pari päivää pelkkää keitettyä seitä, että vatsa vähän rahottuu. Eilen tein sen virheen, että sekotin sein sekaan vähän kanaa (Feline Porta) ja kissa päätti sitten vääntää kammottavat ripulit juuri kun meillä oli vieraita... Nyt on kana jätetty pois ja mennään tällä hetkellä pelkällä inupektilla ja naudanlihalla, raa'alla sellaisella. Jostain luin, että kannattaa kokeilla muutama päivä näin ja jos auttaa, niin alkaa pikkuhiljaa kokeilemaan pieniä määriä eri ruokia. Yhtä kerrallaan, niin pystyy sanomaan, mikä siihen vatsaan vaikuttaa. Toivottavasti näillä keinoilla saataisiin kissan vatsa kuntoon. Yleiskunto on edelleen pysynyt hyvänä, eikä painokaan ole pudonnut.

Pennut järjestää emolle työtä minkä ehtivät. Välillä näyttää, että emoparka on hermoloman tarpeessa. Pennut asustavat edelleen pääasiassa pentuhuoneessa onnettomuuksien välttämiseksi. Pentuhuoneessa niille on rajattu pentuaidalla oma alue niin, etteivät pääse saunalle eivätkä rappuun. Illalla laitoin vielä rapun eteen yhden aidanpätkän kaikenvaralta. Oltiin menty jo nukkumaan, kun alettiin kuuntelemaan, että mitä se emo nyt siellä rapussa noin kovasti ravaa ja huutelee. Minä lähdin katsomaan, avasin oven ja kappas vaan... Yksi pentu oli jotenkin keplotellut itsensä pentuaidan yli, rappujen edessä olevan esteen yli ja vielä raputkin ylös asti! Vein pennun takaisin aitauksen oikealle puolelle, eikä aikaakaan, kun se näytti, miten ketterästi kiipeää aidan yli :D Viriteltiin lisäesteitä, että pennut pysyvät aitauksessa. Öisin en halua niiden liikkuvan muualla asunnossa, etteivät jää kenenkään jalkoihin (pari koiraa, jättikani ja kolme aikuista kissaa voi vahingossa jyrätä), päivisin saavat meidän valvovan silmän alla tehdä tutkimusretkiään olkkarin puolella. Olivat kaikki pysyneet yön aitauksessa. Ei nuokaan esteet niitä varmaan kovin pitkään pidättele, sen verran riiviölauma ovat :)

Tällä hetkellä meillä siis pyyhkii varsin hyvin :) Huolta nuo osaavat aiheuttaa edelleen hetkittäin, kun joku satuttaa itsensä riehuessaan. Onneksi ollaan tähän asti selvitty pienillä ontumisilla, jotka ovat menneet ohi päivässä tai kahdessa. Toivottavasti jatkossakaan ei satu mitään suurempaa.