Nyt ne sitten on jo viikkoa vaille valmiit lähtemään uusiin koteihin. Viikon päästä perjantaina ne lähtee. Tulee varmaan itku, on tässä niin pitkään niitä hoivattu ja kasvatettu suurella rakkaudella. No, ei nyt ihan vielä itketä. Vastahan yhdelle on se oma, rakastava koti löytynyt. Harkitsevat vieläkin, josko ottaisivat kaksi pentua. En halua heitä painostaa, mutta parhaani mukaan yritän rohkaista ja kertoa omista kokemuksistani. Joskus meilläkin oli vain yksi kissa :D Melkeinpä tuntuu, että useamman kissan kanssa on jopa helpompaa kuin yhden. Ei tarvi turhaan kärsiä huonoa omaatuntoa, jos ei jonain päivänä jaksa leikittää kissaa. Ne niin kovasti leikkivät keskenään, kun niitä on monta. Näkee niistä muutenkin, miten nauttivat toistensa seurasta, hoitavat toisiaan ja nukkuvat vierekkäin :) Jokainen toki tekee päätöksensä ihan itse.

Rokotukset haettiin pennuille eilen ja samalla riiviölaumalle tehtiin terveystarkastukset. Kaikki hyvin kaikilla :) Eläinlääkäri kehui hyvinhoidetuiksi ja terveen näköisiksi pennuiksi. Tuli hyvä mieli, parhaanihan minä olen tehnytkin noiden eteen. Terveystarkastustodistuksissa lukee jokaisella pennulla joka kohdassa sana "normaali". Kenelläkään ei kuulu sivuääntä sydämestä, kenelläkään ei ole napatyrää, kaikilla on normaali purenta (ainakin tällä hetkellä). Yleiskunnoksi jokainen sai "erinomainen" :) Asiat siis varsin hyvin. Nyt on pennuilla tosin vatsat löysällä edellisen matokuurin jäljiltä ilmeisesti. Eläinlääkäri ei syytä löytänyt ripuloinnille, joten pistettiin nyt toistaiseksi ainakin matokuurin piikkiin, kun kukaan ei vaikuta kipeältä eikä edes vatsavaivaiselta. Rokotuksetkin saattavat pistää vatsat löysälle. Nyt syötetään inupekt fortea ja kevyttä, hyvin sulavaa ruokaa ja katsotaan tapahtuuko muutosta.

Toisen pojan viime viikkoiselle ontumiselle ei syytä löydetty. Ei siis ole ainakaan rakenteellista vikaa, eikä se kyllä enää onnukkaan. Eläinlääkäri sanoi, että vastaisuudessakin voi hyvin odotella viikonkin, jos joku ontuu, mutta ei ole selvästi kipeän oloinen. Kissanpennut satuttavat itseään jonkin verran, kun kiipeilevät joka paikkaan ja vauhti on niin kova. Samalla tuli puheeksi pienimmän pennun hidas kasvu. Sekään ei eläinlääkäriä huolestuttanut. Todennäköisesti se vaan on pienempi kuin muut ja sellaiseksi tulee jäämäänkin, ei siinä vikaa ole :) Helpottava tieto, että kaikilla on kaikki hvyin, eikä kenestäkään löytynyt vikaa perusteellisessa tarkastuksessa. Ainahan sitä itsellä oli sellainen pieni pelko, että mitäs jos jollakin on jotain pahasti pielessä... Ei ole :)

Nyt vaan hoidellaan vatsoja kuntoon ja vielä viikko kasvatellaan vauvoja kotona, ennen maailmalle lähtöä. Meille nyt itselle jää luultavasti ainakin kaksi pentua, kun ei niitä hyviä koteja löytynyt. Tietoinen riski se on lähtä kasvattamaan löytökissan pentuja, aina on se mahdollisuus, ettei niitä hyviä, rakastavia koteja löydy ja sitten on mietittävä, mitä tehdään niille pennuille, joille ei sitä omaa kotia löydy. Lopettaminen ei ole mikään vaihtoehto terveen pennun kohdalla. Eikä huonoon kotiin luovuttaminen. Ainut vaihtoehto siis on pitää kotona ne, joille ei muualta kotia löydy. Hoitaa hyvin ja leikkauttaa aikanaan. Kyllä meille mahtuu, mutta kiintiö tulee kyllä täyteen, jos meidän lopullinen kissamäärä kasvaa 5 tai 6 kissaan :D Tuohan se aina lisäkuluja, mutta kyllä niistä selvitään. Pikkuhiljaa hankitaan lisätarvikkeita, ainakin yksi hiekkalaatikko lisää ja isompi raapimapuu jossain vaiheessa. Ehkä vielä yksi kuljetuskoppakin. Kyllä se siitä :) Rakkaita ne on kaikki ja kaikista hyvää huolta pidetään. Oli niitä 3 tai 6. Pojille täytyy kastrointiajat ottaa heti, kun joku suostuu ne leikkaamaan, ettei käy vahinkoa siskon tai emon kanssa. Kun pojat on kastroitu, on heti yksi huolen aihe vähemmän :)