Niin se aika vaan kuluu ja pennut täyttävät ensi yönä jo 7 viikkoa! Toinen matokuuri on meneillään ja pennut painavatkin jo melkein kilon, pienin pitää perää n. 100g muiden alapuolella. Se saakin jäädä kotiin kasvamaan ja viettämään kissanpäiviä äitinsä seuraksi :)

Pojille ei vieläkään ole löytynyt miellyttäviä koteja. Yksi hyvä kysely, mutta joku siinä kuitenkin mätti niin, että mulla oli siitä koko aika tosi kurja fiilis ja pyörittelin sitä päässäni kaiken aikaa. Lopulta tein päätöksen ja peruin alustavan varauksen, tunsin itseni ihan persläveksi, mutta nukuin yöni hyvin ja kurja fiiliskin on poissa. Kyllä niistä kodeista pitää tulla se hyvä fiilis, mikä tuon toisen tytön kodista on tullut. Tulevat tänään taas katsomaan pentuja, eivät ole tytölle sitten niin vieraita, kun tulee aika muuttaa omaan kotiin :)

Palatakseni pojista tulleisiin kyselyihin. Yksi soitto tuli alkuviikosta. Hän etsi ulkokissaa ja sanoipa vielä jotenkin näin: "pakko se on myöntää, että tässä menee tie ihan vieressä ja on niitä autojen allekin kuollut". Kovin luottamusta herättävää. Lupasi jäädä miettimään, onko valmis pitämään kissan sisällä, mutta tänään tuli viestiä, olenko MINÄ muuttanut mieleni! :o No en tietenkään ole! Luulin tehneeni hyvin selväksi, että meiltä pennut lähtevät vain ja ainoastaan sisäkissoiksi ja siitä pidetään myös kiinni. Jouduinpa siis taas ilmoittamaan, että pennut lähtevät vain sisäkissoiksi ja päätös pitää. Mahtaako mulla sitten olla niin tiukat kriteerit tulevien kotien suhteen, ettei sellaisia ikinä löydy? Kävi vaan hyvä säkä, kun edes yksi miellyttävä ja kivan tuntuinen koti löytyi. No, mikäs kiire pojilla maailmalle olisi, kyllä meille mahtuu! ;)

Kauhukaksikon toiselle osapuolelle on sterilointiaika varattuna ensi viikolle. Emäntää jännittää niin pirusti. Yksi kiima ehti olla, se riittäköön. Hyvä saada mahdollisimman nopeasti hoidettua alta pois.

Seuraavana steriloitavaksi lähtee pentujen emo, kunhan lopettaa pentujen hoitamisen. Kiimaa sillä ei vielä pentujen jälkeen ole tullutkaan, enkä välittäisi että ehtisi tullakaan, kun on muutenkin niin äänekäs ;) Vielä ei kuitenkaan ole steriloinnin aika, ettei turhaan vaikeuteta pentujen hoitamista.

Emon vatsakin on ollut nyt tämän viikon kunnossa. Raaka naudanlihakokeilu tuotti tulosta ja nyt on vatsa kunnossa. Pikkuhiljaa lisäilen ruoka-aineita ja katson, pistääkö joku mahan sekaisin. Mitään kalaa en uskalla enää kokeilla, kun totesin, ettei edes sei käy. Sekin pisti vatsan samantien uudelleen sekaisin. Tonnikalasta puhumattakaan. Raaka naudanliha, laktoositon kermaviili ja Animondan kalkkuna-sydän pentumärkäruoka ainakin käy.

Menoa riittää, kun pennut touhottaa ympäri kämppää, eikä sellaista paikkaa ole, mihin eivät pääsisi :) Pitää osata itse rentoutua silloin, kun tenavat tuhisee sohvalla, eikä tarvi juosta kenenkään perässä. Ne hetket on harvassa ;)