Äsken sain tekstiviestillä kahta pentua harkinneen pariskunnan päätöksen. Ensi perjantaina tulevat hakemaan kaksi pentua. Ihanaa, että pääsevät samaan kotiin! :) Mutta kuinkas ollakaan... Minä täällä itken ihan tyhmänä luopumisen tuskaa. Se on vaikeaa. Olen niin kovasti kiintynyt pentuihin. Tytölle on ollut koti tiedossa niin pitkään, että olen kieltänyt itseäni kiintymästä niin kovaa ja olen tottunut ajatukseen, että siitä joudun luopumaan. Ehdin myös tottua ajatukseen, että kolme pentua jää meille. Tottakai olen iloinen, että sisarukset pääsee samaan kotiin, mutta en ole ehtinyt kuitenkaan tottua vielä ajatukseen, että mun pieni poika lähtee maailmalle. Olen iloinen, että sisaruksille jää toisensa. Niin meiltä pois lähteville kuin meille jäävillekin. Päätin tässä nyt samalla, että toiselle pojalle en enää kotia etsi, kun toiselle sellainen löytyi. Toinen jää meille kotiin. Suurin ja pienin jää meille.

Mun olisi ollut aivan mahdotonta päättää poikien väliltä, kumman annan siskon mukaan uuteen kotiin. Tein päätöksen miestä ajatellen. Mies on alusta asti ollut niin tykästynyt kotona syntyneeseen poikaan, joten se on sitten se, joka jää kotiin. Ihan alussahan ajattelin, että kun kaksi pentua saisi samaan kotiin, minä voisin itse pitää pienemmän tytön ja kotona syntyneen pojan. Nythän tää menee just niinkuin halusinkin tämän menevän. Luopuminen on silti vaikeaa. Olen niin kovasti ehtinyt kiintymään myös tuohon toiseen poikaan, viikkojen kuluessa siitä on kuoriutunut sosiaalinen ja reipas pieni poika, rohkea ja äänekäs :) Tosin se taitaa olla pojista terävämpi, joten ehkä siltäkin kannalta ajatellen parempi antaa se kotiin, jossa saa olla ainut kolli. Mutta kun ne omat tunteet... Ne on vaan yritettävä saada kuriin ja järki peliin. Näin tämän kuuluukin mennä.

Meille jää 5 kissaa. Onhan siinäkin. Kaksi muuta kasvattia olen luvannut ottaa hoitoon jo kesän/syksyn aikana, jos uudet omistajat lähtevät lomalle. Eikä ne kauas muuta, ihan tuohon parinsadan metrin päähän. Ja varmaan pääsen niitä katsomaankin, jos pyydän. Ovat luvanneet kuvia ja kuulumisia sähköpostiin. Uusi kotihan on aivan ihana, ovat aidosti kiinnostuneita ja ovat viitsineet käydä monta kertaa tutustumassa pentuihin :) Parempaa kotia tuskin olisin voinut pennuille löytää.

Kyllä tämä tästä. Vielä saan muutaman päivän nauttia koko katraan hoitamisesta :) Ajan kanssa ikävä helpottaa ja arki palaa normaaleihin uomiinsa. Meille jää kuitenkin kaksi pentua. Ei pääse koti liian hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Kaikkien kannalta parempi näin. 7 kissaa olisikin ollut aika lauma, vaikka hetkeäkään en olisi epäröinyt, jos ei hyviä koteja olisi löytynyt.

Tälläiset fiilikset tänään.