Perustin tämän blogin jaaritellakseni kissanpentumietteitäni, kun avomieheni ja sukulaiseni ovat joutuneet kuuntelemaan niitä jo kyllästymiseen asti :D Ehkä jotain muuta jaksaa vielä aihe kiinnosta tai ehkä siitä on joskus jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle hyötyä.

Meille on siis syntymässä suunnittelemattomia maatiaiskissan pentuja. Ja ennenkuin kukaan älähtää, niin itse olemme tilanteeseen täysin syyttömiä. Kissa on lokakuun alussa kerätty talteen syksyn viilenevistä illoista väsyneenä, laihana ja nälkäisenä. Jäi meille alunperin kotihoitoon, kunnes omistaja löytyy. Omistaja ei sitten koskaan kissan perään kysellyt, vaikka löytöeläintalolla oli meidän yhteystiedot ja kissan tuntomerkit valokuvan kera ja netissäkin siitä ilmoittelimme.

Epäilyksemme mahdollisesta tiineydestä heräsivät aika pian sen jälkeen, kun kissa oli tullut meille. Seuraavalla viikolla ultrattiinkin kantavaksi. Löytöeläintalon kanssa sovittiin, että kissa jää joka tapauksessa meille synnyttämään, jos omistaja ei ilmaannu. Eipä ole tähän päivään mennessä ilmaantunut, joten kissa on sittemmin saanut pysyvän kodin meiltä :)

Meillä on omiakin kissoja kaksin kappalein, tämä on nyt kolmas. Kissojen synnytysten suhteen ollaan ihan ummikkoja, siitä tämä hirveä avautumisen tarve :D Eläinlääkäriltä, kahdelta eri kissan kasvattajalta, netistä ja kirjoista on tietoa haettu parhaamme mukaan. Silti jännittää!

Vähillä yöunilla mennään. Tuleva emo kaipailee ruokaa parin tunnin välein. Niin päivällä kuin yölläkin. Pakkohan se on nousta ruokkimaan, kun kuuluu vaativa mauuu!! :D Onneksi aamuisin ei ole kiirettä heräämisen kanssa.

Tiineysviikkoja on nyt takana arviolta 8 (plus yksi päivä!). Jännitys tiivistyy, mitä lähemmäs synnytys tulee. Eilen oli jo pientä ruokahaluttomuutta ja petailua ja toissailtana vatsa oli hetken aikaa kivikova, jonka takia soitin seuraavana päivänä eläinlääkäriin. Ei syytä huoleen, tiineyden kestoarvio ei ole niin tarkka, että olisi syytä huolestua, vaikka pennut päättäisivätkin jo tulla maailmaan! Mahdollisesti syntyvätkin jo tällä viikolla, mutta saattaa mennä jopa ensi viikkoon. Vatsan kovettuminen johtui luultavasti ennakoivista supistuksista, jotka ovat ihan harmittomia.

Viime yö menikin sitten hirmu vähillä yöunilla, kun kyttäilin kissaemon touhuja, ettei mitään ratkaisevaa tapahdu huomaamattani. Yhtenä osana ollaan vieläkin, eikä tänään ole hirveästi edes ollut merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Pientä vaeltelua on ollut havaittavissa, petaamista ei ole tänään ollut ja ruokahalukin tuli taas tuplana takaisin :D Nyt istuskellaan raapimapuun päällä ja katsellaan maailmanmenoa ikkunasta. Hyvin rauhallisena. Ei... Sittenkin yritetään vetää pöytäliinaa alas.

Vatsa on hurjan pyöreä ja painoa on tullut yli 1,5kg. Ultrassa nopealla katsauksella oli nähtävissä 3 pentua, mutta on mahdollista, että niitä syntyykin enemmän. Jää nähtäväksi :)

Melkein kaikki on laitettu jo valmiiksi tulevaa synnytystä varten. Pentupesä on ollut valmiina jo ainakin pari viikkoa, nyt on laitettu kaikki muukin valmiiksi keittövaa'asta froteepyhkeisiin ja kroonikkovaippoihin.

Jäädään odottelemaan, että jotain alkaa tapahtumaan :)