Odottaminen tosiaan on piinaavaa. Joka ikinen pienen pienikin juttu, joka millään tavalla voisi liittyä synnytyksen alkamiseen, laitetaan merkille ja sitten ihmetellään, että eipäs se nyt vieläkään synnytä. Hölmöksihän tässä itsensä tuntee :D

Eilen saattoi irrota limatulppa. Miehen mukaan tuli jotain limaista, minä en sitä nähnyt, mutta kaipa se mies tietää, mitä näki. Viime yö meni suhteellisen rauhallisesti, kissa nukkui pääasiassa mun vieressä, joten uskalsin luottaa siihen, että herään, jos jotain tapahtuu. Olen onneksi herkkäuninen. Mitään ei tapahtunut.

Tänään on taas mielestäni jotain merkkejä, että synnytys voisi kohta alkaa. Voi olla mielikuvituksen tuotetta, en siis ole kovin toiveikas, että mitään oikeasti vieläkään tapahtuisi. Selkänahka on välillä nykinyt, mutta toisaalta myös meidän kastroidun kollin selkänahka nykii joskus, jos sen selkä kutiaa. En tiedä, nykiikö tuon kissan selkänahka mistä syystä, kun sekin on niin satunnaista. Ehkä sitä kutittaa. Ei se mitenkään itse reagoi siihen nykimiseen, joten en usko olevan supistuksia, vaikka viisaammat ovatkin sanoneet, että kissan selkänahka nykii, kun on supistus. Kai sen supistuksen pitäisi jollain muullakin tavalla näkyä?

Ruokahalu on edelleen ihan huipussa. Pientä paikan ja asennon etsimistä on ollut havaittavissa tänään. Muuten vaikuttaa kyllä rauhalliselta. Ota siitä nyt sitten selvää...

Kuvia tulee taatusti, kunhan pennut syntyy :)