Ei voi kun ihmetellä tätä ajankulumista! Vasta ne oli niin pikkuisia, että mahtuivat yhteen käteen ihan hyvin. Nyt ne on jo niin isoja. Pieninkin ylitti alkuviikosta kilon rajan. Suurin on jo melkein 1,3 kiloinen. Poika arvatenkin ;) Raa'an lihan lisäksi on alettu syömään kissanruokaa. Ihan kiva, helpottaa kummasti omaa elämää, kun ei niin haittaa, jos ei olekkaan muistanut ottaa lihaa sulamaan. Helpottaa myös uuden kodin elämää, kun ei tarvi pakko-barffata :D

Tuolla nuo riehuvat koko poppoo. Pentujen mielestä on hirmu hauskaa tulla aamulla aikaisin makkariin ja juosta siellä edes takaisin niin, että töminä vaan kuuluu. Ihmistenkin mielestä se on tosi hauska tapa ;D Makkarissa ei ole ovea, joten ei pentujen pääsyä sinne oikein voi enää estää. Yritettiin vanerilevyn kanssa, mutta tulevat jo siitäkin yli tai osaavat siirtää sitä niin, että pääsevät makkariin.

Pojille en ole enää jaksanut etsiä koteja. Toivon, että toisen tytön ottava pariskunta ottaisi tytölle veljen kaveriksi, kun sitä harkitsevat, ja toinen poika voi sitten vähän niinkuin vahingossa jäädä kotiin. Mies on kyllä ihan myyty edelleen tuolle meidän toiselle pikkukollille, kun se on sellainen iso ja lötkö. Aivan hurmaava se on minunkin mielestä :) Aamuisin huutaa ruokaa jalkojen juuressa kaikista kovimpaa.

Mamman sain taas ripulille, kun kokeilin sille ruokaa, joka sisältää ihan vähän kalaa. Kala ei siis kertakaikkiaan sovi sille. Emo on alkanut nyt vihdoin ja viimein syödä kuivaruokaakin (eikä siinä mennyt kuin 16 viikkoa!), joten sekin menee vaihtoon, kun kauhukaksikko on syönyt kana-lohi kuivaruokaa. Täytyy vaihtaa saman merkin pelkkään kanaan. Varmuuden vuoksi. Kanaa saakin isommissa säkeissä kuin kana-lohta ja tällä jengillä tulee edullisemmaksi ostaa isoja säkkejä.

Kauhukaksikon tyttöosapuoli on toipunut steriloinnista oikein hyvin :) Kipulääkkeen lopetin jo viikonloppuna ja antibioottikuuri loppui eilen illalla. Haava on ollut koko ajan tosi siisti, viikonloppuna siihen ilmestyi kananmunan kokoinen patti. Ihan ihon alle. Tyttö ei aristanut, kun varovasti kokeilin. Asiaa selvitettyäni kävi ilmi, että se on ihan normaalia. Kaikille ei sitä tule, joillekin tulee ja se katoaa päivien kuluessa itsestään. Eilen huomasinkin, että patti oli jo selvästi pienenemään päin. Tyttö nauttii, kun häkkituomio päättyi sunnuntaina ja nyt saa rellestää jo ihan vapaasti muiden mukana. Kyllä siinä virtaa riittääkin, kun juoksee pentujen kanssa ympäri kämppää. Kolli ei aina jaksa ymmärtää, mitä nuo riehuvat. Joskus intoutuu leikkiin mukaan, mutta yleensä pysyttelee kauempana. Ihan hyvä, se on kuitenkin niin paljon pentuja isompi (melkein 5 kiloinen), toisin kuin nuo meidän tytöt, jotka on molemmat tosi pienikokoisia (2,4kg ja 3,5kg) :)

Perjantaina aloitetaan kolmas matokuuri ja helmikuun 8. päivä mennään eläinlääkärin tarkastukseen ja rokotuksiin :)