Niinkuin ajattelin, että minuunhan ei mitään tautia iske... Mulla on niin terveet elämäntavat ja kotonahan tässä kaiket päivät viettää, mistä mitään pöpöä edes voisi saada? Enkä muutenkaan koskaan ole kipeänä. Viikko sitten kurkku tuntui vähän kurjalta ja kolotti joka paikkaan. Hain särkylääkettä apteekista ja vieläkin uskoin, ettei minuun mikään tauti ole iskemässä. Sunnuntaina lähdin markkinoillekin äidin ja siskojen kanssa, kun enhän minä kipeä ole... Joo, se oli se viiminen virhe. Koko loppupäivä menikin sohvan pohjalla peiton alla. Iski hirveä nuha ja seuraavana päivänä kuumekin siihen päälle. Hyvä kun sohvalta jaksoi nousta ylös. Liikuin vaan vessan kautta jääkaapille ja takaisin sohvalle. Yötkin nukuin sohvalla, että mies saa nukuttua, kun en yski ja niistä vieressä. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa, keuhkot on täynnä limaa ja nenää saa vielä niistää, mutta kuume on poissa ja olokin heti huomattavasti parempi. Sen kunniaksi piti siivota koti puhtaaksi ja alkaa purkamaan pyykkivuorta pienemmäksi :D Lenkille mies ei ottanut minua mukaan, vaikka kovasti jo kaipailen raitista ilmaa ja liikuntaa, kun on niin tottunut liikkumaan ulkona. No, jos illalla tai viimeistään huomenna sitten... Kaupassa käynti otti vähän voimille ja siivotessakin hengästyi normaalia helpommin, mutta muuten olo on edelleen kohtuu hyvä.

Pikkukissat täyttää jo 16 viikkoa. Poika tänään illalla  ja tyttö sitten aamuyöstä. Pikkukolli painaa jo 2,5kg, tyttö 1,8kg. Saa nähdä, kuinka iso tuosta poitsusta vielä kasvaa. Se on niin jykevä. Vanhempi kolli oli tossa iässä ihan säälittävän ruipelo ja pikkuinen. Tää on tälläinen paksuniskainen ja valtava tassuinen tää meidän pikkukolli, tosi jykevä. Ja niin kovin lempeä ja kiltti, aivan upea luonne :) Selällään makasi mun sylissä, kun leikkasin hirmu pitkiksi venähtäneet kynnet. On se vaan sellainen rento tyyppi, ettei toista löydy. Siskonsa on huomattavasti itsepäisempi, mutta todella herttainen lapsi hänkin :)

Kävin ostamassa tänään naudanmahaa. Saa nähdä, mitä pikkukissat siitä tykkää. Haju on aivan järkyttävä, mutta vanhempi kolli tykkää naudanmahasta ja koirillehan minä periaatteessa noita raakoja ostan. Kissoille tarjoan siinä sivussa ja jos maistuu, niin saavat aina yhdellä aterialla raakaa. Keskimmäinen tyttö ei syö oikein mitään raakoja, vähän närkkii vaan. Pikkukissat ja isokolli syö melkein mitä vaan raakaa, pentujen emo on nyt alkanut vähän nirsoilemaan. Kaipa se on oppinut luottamaan, että ruokaa saa aina lisää, ei tarvi enää syödä kaikkea, mikä ei juokse karkuun.

Emo on alkanut kaipailemaan ulos. Me asutaan rauhallisella seudulla, mutta ei todellakaan sellaisella seudulla, missä päästäisin kissan vapaana ulos. En kyllä päästäisi missään, kun olisin koko ajan niin huolissani :D Mutta tässä menee suht lähellä vilkkaampi autotie. Eikä ehkä naapurit näin rivitaloalueella ilahtuisi, jos lykkäisin 5 kissaa juoksentelemaan pitkin pihoja ;) Nyt kun aurinko paistaa, tuo emokissa kaipailee ihan selvästi ulos. Nopeasti se luovuttaa, kun sen hakee ovelta pois. Ikkunasta katselee ja makaa siinä, mihin aurinko osuu. Ei se onneton ole, vaikkei ulos pääsekkään. Se leikkii täyttä päätä, eikä kuluta kaikkea energiaansa ovella kyttäämiseen. Välillä pitää käydä kysymässä, että joko nyt pääsisin ja sitten toteaa, että ai en vieläkään ja menee nukkumaan, leikkimään tai kerjäämään ruokaa :D Nyt se nukkuu takan päällä, suosikkipaikka, kun muut ei osaa hypätä sinne. Onhan se lämminkin. Jossain vaiheessa kokeilen valjastelua tuon emon kanssa, mutta haluaisin saada sen steriloitua ensin, että JOS pääseekin luikertelemaan valjaista irti, ei ainakaan pääse pentuja tekemään enempää.

Jospa sitä ottaisi päivän reippailut postilaatikolle ja takaisin. On se kumma, kun ei muka lenkille voi vielä lähteä. Johan tässä tulee hulluksi, kun kököttää neljän seinän sisällä kaiket päivät, eikä näe muita ihmisiäkään kuin tuon oman miehen.