Jokohan mun pitäisi huolestua pikkuisimmasta? En vaan osaa, vaikka aina olenkin huolissani kaikista ja kaikesta. Se on jäänyt painossa jo parisataa grammaa muiden jälkeen. Mies ehdotti, että ehkä sillä on eri isä kuin muilla pennuilla, kun on muutenkin niin erinäköinen kuin muut :D Kyllä se kasvaa. Se vaan kasvaa vähän hitaammin kuin muut. Alusta asti on menty näin. Suurin painaa jo reilut 1,1kg, kun pienin ei ole vielä päässyt edes 900 grammaan. Kovasti se kuitenkin jaksaa touhuta ja tehdä pahojaan, sen takia en osaa huolestua siitä. No, rokotuksissa sitten otetaan puheeksi :)

Niin ne vaan kasvaa. Öisin nukkuvat 7-8 tuntia putkeen ilman riehumista. Eilen rauhottuivat joskus yhden aikoihin yöllä ja aamulla aloittivat rallin kahdeksalta. Ekaa kertaa otti vähän päähän. Nuorin tyttö on eilen steriloitu, joten viime yö (ja edellinen) meni kovin vähillä yöunilla ja aamusta kun yksi käy nukkumaan, toiset alkaa riehua. Sellaista se on, kun omistaa lemmikin ;)

Nuorin tyttö tosiaan kävi eilen steriloitavana ekan kiima jälkeen. Vietiin tyttö aamukahdeksalta eläinklinikalle. Minä väänsin itkua koko aamun, kun olin niin huolissani :D Tyttö on niin kovin pieni, eläinlääkäri punnitsi sen 2,4 kiloiseksi. Ikäähän kuitenkin on jo jotain 8kk (arvio). Kymmenen jälkeen yritin soittaa klinikalle, mutta eihän siellä kukaan ehtinyt vastaamaan. Ennen puoltayhtätoista soittivat sieltä sitten mulle, kun näin olin pyytänyt. Leikkaus oli mennyt hyvin, vaikka tyttö onkin kovin pieni. Kohtu oli suuri ja verestävä, näytti kuulemma siltä kuin olisi ollut vieläkin kiima päällä. Todella outoa. Kissa on ollut hiljaa jo 1,5 viikkoa, eikä näyttänyt päällepäin enää mitään kiima merkkejä. Sterilointiaikaa varatessani mainitsin eläinlääkärille, että justiinsa lopettelee ekaa kiimaansa ja silti kävi näin. Pääasia kuitenkin, että kaikki meni hyvin ja kissa on kunnossa :)

Puolilta päivin haettiin tyttö kotiin, että eläinlääkäri ehtii seurailla sen heräämistä. Tyttö olikin jo ihan hereillä, kun mentiin sitä hakemaan. Kovin reppanan näköinen. Enkä tietenkään aamulla hermostuksissani muistanut sanoa eläinlääkärille, että ei laita mitään haavalappuja tuolle. Lappuhan sillä oli. ISO lappu, peitti ihan koko mahan. Ajattelin jo, että minkähänlainen jättihaava sieltä alta paljastuukaan... Lappua piti pitää pari päivää. Saatiin kotiin mukaan kirjalliset hoito-ohjeet, kaluri, antibiootti- ja kipulääkekuuri. Illalla päätettiin irrottaa tytöltä haavalappu, kun häiritsi sitä niin kovin, enkä nähnyt mitään syytä jättää sitä paikoilleen. Varmasti kiristi ja nipisti, kun oli karvoissakin kiinni. Lapun alta paljastui pienen pieni ja siisti haava, piilotikein, sulavilla tikeillä ommeltu. Nätisti tyttö antoi lapun irrottaa, mutta vähän liian kovasti kiinnostui haavasta. Yritettiin tehdä sille sukkapuku, mutta hermostui niin kovin, että päätettiin iskeä tötsä kaulaan, ettei pääse nuolemaan haavaa. Yleensä en ikinä tykkää käyttää noita kaulureita, kun eläimet on niin reppania niiden kanssa, mutta eilen ei ollut muuta vaihtoehtoa, jos ei sitten halunnut koko yötä valvoa vahtimassa vieressä. Samahan se olisi ollutkin, tyttö kolisteli koko yön kaulurinsa kanssa! Samalla se raateli kynsillään mun käden ihan täyteen pieniä haavoja, kun johonkin se suuttumus oli purettava :D Emännällä oli niin huono omatunto kissaparan kurjasta olosta, että tarjosin sille kättä, kun se yritti repiä kauluria. Vähillä yöunilla mennään kissan kanssa molemmat. Nyt se nukkuu omassa valtakunnassaa, isossa koiran näyttelyhäkissä (siskolta lainattu). Pakko oli joku eristyspaikka keksiä, ettei riehu noiden 8 viikkoisten kanssa. Tyttö pääsee "ulkoilemaan", kun pennut nukkuu ja kun pennut herää, tyttö joutuu omaan mökkiinsä. Niin päätöntä sen riehuminen on, kun saa kaverin mukaan. Kokeiltu ja todettu. Aamulla otinkin tytöltä ensimmäisenä kaulurin pois ja koko päivän on saanut olla ilman tötsää. Paljon tyytyväisempi kissa, vaikka onkin häkkiin teljettynä osan päivästä :) Syöminen ja juominenkin onnistuu nyt ilman apua, kun ei ole tötsää päässä. Katsotaan, josko yöksi keksittäisiin joku muu ratkaisu.

Seuraavana olisi vuorossa sitten tuo meidän emokissa. Pakko sekin on steriloida, kun pennut on hoidettu. Vielä se niitä viitsii imettää, vaikka ovatkin jo aika isoja tissille. Emo on keksinyt kiva harrastuksen: yölaulaminen! Voi että, mies on riemuissaan, kun kissa kuljeskelee yöllä ympäri kämppää ja kutsuu pentujaan, jotka tyytyväisinä nukkuvat kuka missäkin :D Kiima en usko sillä olevan, enemmän tosiaan epäilen, että huutelee pentujaan, kun eivät enää nuku samassa kasassa, eivätkä kaikki edes samassa huoneessa. Ja päivällä emoakin nukuttaa :) Kissakodin ihanaa arkea... :)

Pentujen kotien etsimisen olen toistaiseksi pistänyt jäihin. Yksi edelleen on varattu, pariskunta jäi viime viikolla miettimään, josko ottaisivatkin kaksi pentua. Tulevat tänään taas katsomaan vauvoja, joten saa nähdä, onko päätös jo tehty ja jos on, niin minkälainen päätös. Katsotaan heidän päätöksensä jälkeen, mitä tehdään. Kotiehdokkaita on alkanut tulla joka nurkan takaa, mutta kuten sanottu. Mulla on tiukat kriteerit. Toivon, että tuo yksi pariskunta ottaisi kaksi pentua. Ovat niin kivan ja vastuuntuntoisen oloisia kumpakin :)

Pää täynnä ajatuksia, jotka olisi kiva purkaa, mutta ranskalaiset kärtsää kohta uuniin :D Ehkä pitäisi päivitellä blogia vähän ahkerammin, niin ei kertyisi niin paljon juttua yhdelle kertaa.