Voikohan enää olla tottakaan? Mies jo epäili, että tuo onkin poika, jonka olen syöttänyt paksuksi ja kakka siellä mahassa vaan möyrii :D Niinpä niin. Odottelu on niin piinaavaa. Etenkin, kun tiedetään, ettei voida enää montaa päivää odotella, vaan maanantaina on varattava aika eläinlääkäriin, jos synnytys ei nyt viikonlopun aikana käynnisty.

Vatsa on valtava. Ei sen kanssa enää paljon viitsi touhuta. Nuorimmaisen viereen vaan hoidettavaksi ja siinä on sitten kiva olla, kun toinen nuolee päätä :)

Yöllä oli pientä petailua taas mun vaatekomerossa. Aamulla kissa teki ihme syöksyn huutelun kera mun viereen, kun huomasi, että olen hereillä. Kainaloon kehräämään. Siinäpä sitten kaikki merkit, jotka voisivat viitata synnytyksen lähestymiseen. On tänään kyllä ollut havaittavissa hetkittäin vähän normaalia tiheämpää hengittelyä. Eikä se taatusti ole mun mielikuvitukseni tuotetta, kun äitini pyörähti käymässä ja hänkin näki kissan hengittelevän tiheämmin. Pistän nyt toivoni siihen hetkittäin tiheään hengitykseen, jos meillä vaikka ensi yönä synnytettäisiin.

Nyt kyllä yritetään tunkea maton alle, mitä ei normaalisti tehdä kuin kauhukaksikon toimesta. Silti näyttää niin rauhalliselta ja peseekin vain vääriä paikkoja itsestään. Käsittääkseni tassujen ja naaman pesu ei kerro synnytyksen olevan lähellä. Joku kyllä siellä takapuolessakin nyt taas vaivaa, mutta onkohan vaan taas kissan mielestä likainen.

Synnyttääköhän se koskaan?