Lähdettiin eilen illalla miehen kanssa pyörähtämään ruokakaupassa. Meillä meni vähän alta puoli tuntia koko reissuun. Kun tullaan kotiin, on koirien 15kg:n kuivaruokasäkki kaadettuna keittiön lattialle ja vastaan tulee yksi normaalin näköinen koira ja yksi järjettömän tuhdissa kunnossa oleva töppöjalka. Ensimmäisenä tulee mieleen, kuinka paljon toi on ehtinyt syödä? Mitä nyt tehdään? Kuivaruoka kun vielä turpoaakin aika reippaasti. Ei muuta kuin koira vaa'alle, että painonnoususta voi edes vähän päätellä, minkä verran se on sitä ruokaa vetänyt. Normipaino on joku 13,3kg, mies punnitsi töppiksen 13,7 kiloiseksi. Melkein puoli kiloa. Ja kello puoli seitsemän illalla, eikä eläinlääkäri enää tavoitettavissa. Ei muuta kuin puhelin käteen ja soitto päivystävälle. Päivystävä eläinlääkäri ei osannut sanoa oikein mitään, käski tarkkailemaan. Suolalla oksennuttaminen ei tähän tilanteeseen ole suositeltava vaihtoehto.

Koira on ihan jäätävän kokoinen, näyttää siltä, että kohta poksahtaa. Ihan tyytyväisen oloinen, juo toki aika paljon. Puhelin käteen ja soitto eläinsairaala Aistiin. Siellä ei vastata. Pari tuntia yritin soittaa Aistiin, mutta ketään en saanut sieltä kiinni. Lopulta totesin, että eiköhän kuivaruoka nyt jo ole turvonnut sen, mitä se turpoaa ja koira vaikuttaa edelleen ihan hyvinvoivalta, mitä nyt on lievästi sanottuna turvonneen näköinen. Kysyin siltä, että onko nälkä. Keittiöönhän se juoksi. Joopa... Koira jaksoi liikkua, hyppäsi itse sohvalle ja ulkona olisi leikkinytkin. Ei sitä riehuttaa uskaltanut yhtään, niin tuhdissa kunnossa se oli. Iltapala jäi sitten saamatta. Vettä ja vähän ruokaöljyä annoin, että tavara tulee ulos. Sain sen sitten illalla vielä kakkaamaankin, kun käytin sitä puolen tunnin välein ulkona.

Aamulla koira oli hyvinkin virkeä, vähän sillä oli kakkahätä :D Aamupala jäi hyvin hyvin pieneksi palaksi jauhettua kanaa ja vettä. Eipä se nälkäiseltä vaikuttanutkaan. Lyhyt ja rauhallinen aamulenkki, edelleen hieman turvonneen näköisen koiran kanssa. Lisää kakkaa... Taisi vanhempikin koira osansa saada kuivaruosta, aika reippaasti sekin kakki aamulenkillä ja sillä olikin kova kakkahätä aamulla. Ei se varmasti samassa mittakaavassa ole syönyt kuin töppis, ei siitä päällepäin edes nähnyt, että olisi syönyt. Iltapalaa eivät kumpikaan edes kytänneet, kun ruokin kissat. Nyt jo ruoka maittaisi kummallekin, mutta tänään mennään pienillä annoksilla.

Eläinlääkäriin otin yhteyden taas aamupäivästä ja kysyin, miten tää päivä kannattaa elää noiden ylensyöneiden kanssa. Pienet ruoka-annokset ja rauhallinen hihnaliikunta oli neuvona. Koirat on ihan hyvinvoivia, toinen näyttää hoikalta itseltään, mutta töppis on tosiaan edelleen hieman turvonneen näköinen. Mutta koska on ihan virkeä, vaikuttaa siltä, että säikähdyksellä selvittiin. Kakkarumbaanhan tässä saa varautua, mutta ollaan iloisia, että tavara tulee ulos. Onneksi ei ole vatsalaukunkiertymälle altista rotua...

Mitä tästä opimme? Kuivaruokasäkkiä ei kannata jättää keittiön lattialle, vaikka se onkin aina saanut olla rauhassa. Säkki muutti komeroon. Toivottavasti punkerotkin oppivat jotain. Kaikella rakkaudella ollaan miehen kanssa eilisestä asti kutsuttu meidän koiria punkeroiksi, vaikkei ne pulleita olekkaan. Eilen töppis oli sen verran pulskan näköinen, että punkerohan siitä sitten tuli :D Eläinlääkäri nauroi, että mahtaa kaverit olla nyt tyytyväisiä, kun on vatsat täynnä :D Eilen oli vitsit vähissä, mutta nyt jo vähän naurattaa itseäkin.

Jospa tästä sitten koirat pihalle, että pääsevät taas kakkimaan...