Nyt alkaa huumori todellakin jo loppua ja huoli tulla tilalle. Kärsimätön hermoraunio tunnustaa soittaneensa tänään Eläinklinikka Hertan päivystykseen (eihän sinne olisi ajanut kuin reilun tunnin ja saanut maksaa itsensä kipeäksi...), vaikka emon voinnissa ei ole tapahtunut muutosta ja pennut liikkuu edelleen kivasti. Sieltä kehotettiin jatkamaan odottelua ja todettiin, että hyvin hyvin harvoin maatiaiskissan synnytys syystä tai toisesta ei käynnisty normaalisti. Samat ohjeet seurata emon vointia ja pentujen liikkeitä, kuin muualtakin tuli torstaina. Kuulemma suurempi riski lähtä tässä vaiheessa tekemään sektiota, kun ei ole satavarmuutta tiineyden kestosta, kuin odotella vielä joku päivä. Etenkin, kun laite, jolla kissa on ultrattu, oli niin vanha, ettei sen perusteella voi niin kovin tarkkaa arviota antaa.

Siellä se kissa taas tyytyväisenä nukkui, lempipaikallaan saunan lauteilla. Eikä se suostu synnyttämään, vaikka kuinka maanittelen. Ihme otus :D Ainut hyvä puoli tässä on se, että kun nyt hermoilen niin kovin sitä, ettei synnytys käynnisty, niin sitten KUN(/jos) se käynnistyykin itsestään, niin en muista hermoilla itse synnytystä, kun olen niin helpottunut siitä, että se lopulta käynnistyi. 

Nyt toivotaan enemmän kuin mitään muuta, että synnytys käynnistyy ja kaikki menee hyvin.