Tulipahan pitkä joulutauko. Jouluviikonloppuun mahtui monen moista menoa, joten tietokone jäi ihan unholaan.

Vauvat täyttivät jo 5 viikkoa. Pesästä on lähdetty aikapäiviä sitten, mammaa vähän huolestuttaa, kun pennut juoksevat ja kiipeilevät, eivätkä pysy yhdessä kasassa. Ja kyllä ne totta vie kiipeilevätkin! Meno on ihan mahdotonta :)

Kiinteän ruoan syöminen on alkanut sujua paremmin. Osa syö tosi hyvin, joku vähän huonommin. Barffi-seokset on suosikki. Pitäisi saada tenavat syömään ihan kissanruokaakin jossain vaiheessa, ettei uudet kodit joudu pakko-barffaamaan ;) Yksi pentu on nyt valittu kotiin, mutta mies on ihan myyty toisellekin pennulle, joten saa nähdä, lähteekö sekään maailmalle. Kaikki ne on aivan äärettömän ihania ja suloisia pieniä karvapalloja, oikeita riiviöitä :)

Ensimmäinen matokuuri on menestyksekkäästi takanapäin. Kenenkään maha ei mennyt sekaisin. Paitsi emon. Se onkin ollut synnytyksestä asti enemmän tai vähemmän ripulilla koko ajan. Välillä maha on suht hyvä ja sitten menee taas syystä tai toisesta ihan löysälle. Viimeisin moka oli aloittaa emolle matokuuri samaan aikaan pentujen kanssa. Juuri hyväksi saatu maha meni taas ihan löysälle! Jätin emon kuurin kesken yhden päivän jälkeen ja hain sille niskaan laitettavan loishäädön matolääkkeeksi, ettei rasita mahaa. Seuraavan pentujen madotuksen yhteydessä madotan emon tuolla niskaan laitettavalla. Eläinlääkäri ei näe vielä syytä puuttua tuohon emon ripuliin, kun se ei ripuloi solkenaan, eikä veristä ripulia.

Nyt olen jättänyt emon ruokavaliosta kermaviilin ja  tonnikalan pois kokonaan, samoin lohen. Tällä hetkellä en uskalla syöttää oikeastaan muuta kuin erilaisia kanaruokia. Vaihdoin Applawsista Feline Portaan, kun Feline on täysravintoa, Applaws täydennysravintoa. Toisinaan mamma ehtii pentujen barffi-lautaselle, mutta raaoilla lihoilla en ole huomannut olevan ainakaan kovin suurta vaikutusta vatsaan. Inupekt -kuuria pidän päällä koko ajan. Ja se saattoikin minut kiusalliseen tilanteeseen. Emo ei suostu ottamaan mitään lääkkeitä sellaisenaan tai edes ruoan joukkoon sekoitettuna. Joudun murskaamaan kaikki pillerit, sekoittamaan veteen ja laittamaan ruiskulla suoraan kissan suuhun. No, kauhukaksikkopa päätti ottaa meidän ainokaisen ruiskun ja leikkiä sillä niin, että se meni rikki. Eihän se auttanut emännän kuin marssia apteekkiin ostamaan ruiskuja. Kyllä hävetti! Selitin siinä sitten, että kissan lääkitsemiseen minä vain näitä tahdon :D Onneksi myyjä oli kissaihminen itsekin ja taisi myös uskoa, että minäkään en ole narkkari, vaan ihan oikeasti tarvitsen ruiskuja kissan lääkitsemiseen. Ruiskuja monikossa ihan siitä syystä, että en viitsinyt ostaa vain yhtä, kun kauhukaksikko kuitenkin jostain piilosta noita löytää ja rikkoo. Kassan vieressä seissyt mummoparka varmaan päivittelee parhaillaan ystävilleen, miten nuori nainen tuli ostamaan ruiskuja ties mihin tarkoitukseen

Meidän sekalainen lauma toivottelee kaikille oikein ihanaa ja rauhallista uutta vuotta 2012! :)