Ultrasta on nyt 4 viikkoa aikaa. Jos arvio osui kohdilleen, niin tiineyttä olisi nyt takana se 9 viikkoa ja pennut voisivat jo kohta syntyä.

Yöt alkaa olla tuskaisen levottomia. Viime yönä on nukuttu kolmisen tuntia ja aamusta sitten pari tuntia lisää. Taas neljältä luulin, että jotain voisi olla tapahtumassa. Kissa yritti kovasti nuolla pyllyä ja kaiveli vessassa. Lopulta mentiin sen kanssa pentuhuoneeseen. Se meni pentupesään, mitä pidin lupaavana, jokohan alkaisi tapahtua? Ei. Se kävi maate, huokaisi syvään ja kävi nukkumaan. Lähdin sitten itsekin seitsemän jälkeen takaisin nukkumaan, kun totesin, että eipä se tosiaan mitään aio tehdä ja vaikuttaakin ihan tyytyväiseltä. Kissa hipsi kohta takaisin yläkertaan ja mun viereen nukkumaan. Se siitä synnytyksestä sitten taas.

Ruoka maistuu hurjan hyvin! Onneksi sunnuntaina tilaamani satsi tuli eilen. Ehkä kissa tankkaa nyt energiaa synnytystä varten? Toivossahan on hyvä elää...

Miten onkin niin, että päivät on ihan rauhallisia? Kissa nukkuu tyytyväisen oloisena, herää välillä syömään  ja nukkuu sitten taas. Aamuyöstä viimeistään alkaa vaeltelu ja paikan etsiminen. Nuku siinä nyt sitten, kun toinen seikkailee pitkin asuntoa. Kohta on opeteltava nukkumaan päivällä, kun yöt on niin mahdottomia.

Nyt ei näy merkkiäkään, että mitään olisi tapahtumassa. Mutta kai se voi alkaa ihan ilman ennakkovaroitustakin? Voisi kuvitella, että synnytyksen jälkeen kissakin rauhottuisi nukkumaan pentujen kanssa yhteen paikkaan, eikä vaeltelisi koko yötä. Ehkä sitä sitten saisi itsekin nukutuksi.