Kaksi vuorokautta on nyt totuteltu elämään viiden kissan kanssa. Meiltä lähteneiden pentujen uudesta kodista tuli eilen ekat kuulumiset. Emäntä kirjoitti, että tosi hyvin on mennyt. Pennut leikkivät kovasti, syövät hyvin, juovat, käyttävät laatikkoa hienosti ja ekan yön olivat nukkuneet sängyssä uuden emännän jalkojen päällä :D Nopeastihan kissanpentu kotiutuu.

Meidän kolli tuli meille paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä pentuna. Kotona ei vielä kissaa ollut, pentu oli aika arkakin. Kotiutui kuitenkin ihan parissa päivässä. Seuraavana taloon muutti vuotta myöhemmin viime kesänä meidän tyttökissa myöskin paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä pentuna. Tyttö oli kovin arka, kovia kokenut, juuri toipunut. Se vetäytyi karkuun, jos sitä edes yritti silittää. Kollista oli sille niin paljon turvaa... Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja tyttö kotiutuikin melkeinpä voisi sanoa, että heti. Ihmiset pelotti aika pitkään, mutta muuten oli ihan rennosti, jos ihminen ei tullut liian lähelle. Pikkuhiljaa rohkaistui ja nyt on jo ihan kaikkea muuta kuin arka. Tuossa tuo pyörii sohvalla mun vieressä selällään ja leikkii karkkipaperilla :) Siitä tuli sellainen mammantyttö. Unikaveriksi kelpaan vain minä. Minua se ei enää väistä koskaan, ei vetäydy, eikä lähde karkuun. Tulee jopa syliin puskemaan ihan itse. Se on niin mammankissa kuin olla ja voi. Miestä vielä toisinaan vähän väistää, joka onkin saanut meidät miettimään, onko sitä aikanaan mies satuttanut, eikä sen takia luota mieheen yhtä paljon kuin minuun.

Löytöläinen tuli aikuisena. Se oli melkeinpä heti kuin kotonaan. Väsynyt toki ja nälkäinen. Ei kuitenkaan yhtään levoton ja jo ekana iltana parkkeerasi itsensä mun tyynylle hyvin itsevarmana :) Se on alusta asti ollut kuin kotonaan, vaikka aikuisena meille muutti. Liekö kotiutumista nopeuttanut, kun ulkona oli jo niin kovin kylmä ja nälkäkin oli mahdottoman kova. Sitten tuli joku, joka otti mukaansa, vei sisään lämpimään, laittoi jopa takkaan tulen! Antoi ruokaa ja tarjosi pehmeän, lämpimän nukkumapaikan. Voi että se söi! Se söi niin paljon, ettei olisi uskonut niin pieneen kissaan mahtuvankaan sellaista määrää ruokaa! Olihan se kovin aliravittu ja laiha. Ruokahalu on vieläkin lähestulkoon pohjaton, mutta nyt on jo lihaa luiden ympärillä. Painoa n. 1,5kg enemmän kuin meille tullessa :) Ekat illat kissa vietti joko mun tai miehen sylissä puskien ja kehräten. Liekö yksinäisyys vaivannut, kun ollut ulkona ties miten pitkään. Ihmistä ei pelännyt yhtään. Eikä pelkää vieläkään, mutta sen verran on "kotikissaantunut" näiden kuukausien aikana, ettei enää vieraiden ihmisten sylissä niin viihdy.

Uusimmat pennut... Niillä ei mitään kotiutumista ole ollutkaan, kun ovat kotona syntyneitä. Meille jäänyt poika on kotona syntynyt. Itse katkaisin napanuorankin, kun emo ei sitä tehnyt. Ja jo parin tunnin ikäisenä joutui 1,5 tunnin automatkalle ja sen jälkeen moneksi tunniksi eroon emostaan. Se on vieläkin sellainen, että kun sen ottaa syliin, se menee ihan rennoksi ja jää vaan siihen. Haudottiinhan sitä monta tuntia hupparin sisällä "tissien välissä", kuten pikkusisko asian ilmaisi :D Tyttö taitaakin olla se, joka oli synnytyskanavassa pitkään jumissa. En hetkeäkään uskonut sen jäävän henkiin. Niin pitkään se oli jumissa ja niin eloton ja veltto se oli. Mutta... Tuolla se nyt juoksee hirmu kovaa veljensä kanssa :) Puolisen kiloa on painoeroa, tyttö tietenkin pienempi. Pojalla onkin pohjaton ruokahalu. Siitä kasvaa varmasti iso kolli aikanaan. Painoa on nyt jo 1,8kg. Tytöllä 1,3kg.

Vanhojen muistelua :D Ihanaa, että meilläkin vielä vauhtia riittää! Pentujen emo juoksee tuolla meidän tyttökissan kanssa ja pennut painii keskenään. Nyt on just niin vauhdikasta, mihin ehti tottuakin! :) Miehelle totesin aamulla, että tässä taisi nyt käydä niin, että aamuvirkuimmat ja riehakkaimmat pennut lähtivät uuteen kotiin. Meillä saatiin tänä aamuna nukkua pidempään kuin viikkoihin! Pennut nukkuvat mun jaloissa tai kainalossa. Aamulla hyökkäilivät jalkojen kimppuun aikansa, kunnes luovuttivat ja lähtivät alakertaan leikkimään. Jos vaikka sai vähän itsekin nukuttua univelkoja pois :)

Koiraparat ei kunnon aamulenkkiä saaneetkaan. Hirveä lumimyräkkä tuolla ulkona, joten nekin ressukat suuntasivat melkein ensimmäisestä risteyksestä kotiin päin. Onneksi eilen oli kiva ilma, joten nuo jaksavat tänään makoilla vaikkei kunnon lenkkiä olekkaan tehty. Illalla sitten taas, jos myräkkä hellittää, pääsee koiratkin kunnon lenkille :) Prinsessat. Huonolla kelillä ei sovi ulkoilla.

Lupasin paistaa miehelle köyhiä ritareitä tänään. Näin laskiaissunnuntain kunniaksi. Melkeinhän ne on kuin lämpimiä laskiaispullia ja aina niin hyviä :)