Viime yö oli LEVOTON!! Pääsin nukkumaan joskus kolmen aikoihin. Mammakissa vaelteli pitkin iltaa ja yötä nuollen välillä takamustaan sen minkä suurelta vatsaltaan yletti. En kuitenkaan vielä uskonut synnytyksen alkavan, kun ruoka maistui yölläkin hyvin. Puoli kolmen maissa se sitten ampaisi meidän nuorimmaisen kimppuun. Sain ne kuitenkin eri huoneisiin, mutta kohta taistelu oli taas käynnissä. Lukittauduin tulevan emon kanssa olkkariin ja se rauhoittuikin heti nukkumaan. Kauhukaksikko sen sijaan melskasi ovella neljään asti, kun eivät voineet ymmärtää, miksei mamman viereen saa nyt tulla. Mies ei luonnollisestikaan kelvannut uniseuraksi, kun ovat kaikki sellaisia mamman murusia :D Mies siis nukkui tyytyväisenä ja leveästi yksin meidän parisängyssä.

Kuudelta olikin sitten herätys, kuului se vaativa maukaisu, joka tarkoitti ruoka-aikaa. Kissalle ruokaa ja takaisin nukkumaan. Kauhukaksikkokin siinä heräsi ja päätti taas tulla melskaamaan oven taakse. Seitsemään siinä sitten menikin, ennenkuin suostuivat rauhoittumaan. Puoli kymmenen jälkeen päättivät koirat ja kauhukaksikko, että nyt on aamupalan aika. Eihän se auttanut kuin kömpiä ylös antamaan otuksille ruoat ja lähteä aamulenkittämään koirat. Tuleva emo sen sijaan tuhisi tyytyväisenä sohvalla minun ja koiran kanssa, melkein koiran kainalossa :)

Tänään on ollut toistaiseksi rauhallista. Kissat on nätisti, jopa tuleva emo. Ei enää ollenkaan levoton, eikä hyökkäile kenenkään kimppuun. Muistan lukeneeni, että synnytyksen lähestyessä emon vaistot on niin vahvat, että saattaa käyttäytyä agressiivisesti muita eläimiä kohtaan. En siis ole siitä huolissani :)

Ruokakin maittaa niin hyvin, että menen kohta konkurssiin tuon kissan kanssa :D Täytyyhän sen tietysti syödäkin kerätäkseen itselleen massaa ja pentujen kasvattamiseen menee hirmuisesti energiaa. Mutta miten voi noin pieneen eläimeen mahtua niin hirveä määrä ruokaa??

Olo on vähän zombimainen. Toivotaan, ettei ainakaan vielä ensi yönä synnytä. Muuten saattaa tulla itku, kun on jo yhdet onnettomat yöunet takana. Nyt ei ainakaan merkkiäkään näy lähestyvästä synnytyksestä, mutta äkkiäkös se sitten alkaa, kun on alkaakseen. Hurja vilske ja vilinä tuntuu, kun kissan vatsaa kokeilee, että kyllä siellä ainakin vielä on tilaa liikkua ja olla :)